sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Kiirettä taas pitelee

Blogi laahaa taas vähän jäljessä... Noiden jo mainittujen juttujen lisäksi on tosiaan tullut jo Lontoossakin käytyä. Viime viikonloppuna piti kirjoitella, mutta viikonloppu hurahtikin sitten tulevien reissujen kanssa säätämiseen ja kaikkeen muuhun...
Tänä viikonloppuna kaverini Jamien Lontoosta piti tulla viikoksi tänne lomailemaan, oltaisiin menty Wieniin, Salzburgiin ja vaeltamaan, mutta Islannin tyhmä tulivuori ja sen aiheuttamat lentorajoitukset pakottivat meidät perumaan koko jutun! :(
Nyt viikonloppuna ehdin sentään vähän kirjoitella, mutten vielä tarpeeksi, tuli käytyä Gmundenissä ja tehtyä kaikkea muutakin... Mutta yritän saattaa tämän ajan tasalle niin pian kuin suinkin. Ja kirjoittelen kyllä kaikki menneetkin!
Ensi viikonlopuksi pitää keksiä jotain ohjelmaa. Vappuna kaverini Petra on tulossa tänne Suomesta ja mennään Wieniin lomailemaan! :) Ja seuraavana viikonloppuna matkataan Jonkan kanssa Budapestiin :). Toivottavasti se tulivuori vaan rauhoittuu, etteivät nämäkin reissut peruunnu...

Seuraavaa reissua odotellessa…

Ma-to 29.3.-1.4.2010

Vähän oli väsynyt viikko reissun jälkeen… Töissä ei tapahtunut mitään kummempaa keskiviikon paloharjoituksen lisäksi. Siinä harjoituksessa meitä opetettiin käyttämään erilaisia käsisammuttimia ja jokainen sai myös kokeilla niitä käytännössä. Oli itse asiassa ihan kiva kokeilla, koska en ole aikaisemmin missään päässyt sitä tekemään.

Jumppailua tuli harrastettua normaaliin tapaan. Kaupassa piti poikkeuksellisesti käydä viikolla, kun viikonloppuna ei jostain syystä ehtinyt. Myös siellä rekisteröintitoimistossa piti käydä uudestaan, tällä kertaa maksamassa koko toimitus (15e). Keskiviikkona kävin töiden jälkeen Veron, Iuriin ja Sarahin kanssa kahvilla (tai oikeastaan limulla ja jätskillä). Tuleva Lontoon reissu aiheutti pientä säätöä ja torstaina piti pakkailla sitä varten.

Sää oli normaali kevätsää, välillä satoi, välillä paistoi, lämpötilat ihan inhimilliset. Luonto vihertää koko ajan yhä enemmän… Kukkia on paljon!

Talven toinen laskettelureissu Alpeille

Pe-su 26.-28.3.2010

Huom. alku on kirjoitettu Desireen koneella, jossa ei ole ä- ja ö-kirjaimia. Voi kuulostaa vähän hassulta, mutta koittakaa kestää…

Perjantaina olin normaalisti aamupaivan toissa. Lahdin jo yhdentoista jalkeen, koska piti menna kaymaan maistraatissa tekemassa pakollinen ilmoittautuminen, jotta voin asua ja tehda toita taalla. Siita tuli viime viikolla kirje, jossa kaskettiin kaymaan ja jossa kerrottiin mita kaikkia papereita sinne tarvitsee mukaan. Niita olikin melkoinen pino; passi, valokuva, pari palkkatodistusta, tiliote, vuokrasopimus ym. Sinne piti myos vieda oikeaksi todistettu syntymatodistus! Se olikin vahan vaikeampi hankkia. Laitoin viikolla Suomeen mm. Poliisille ja vastorekisterikeskukseen mailia ja kyselin josko sellaisen jostain saisi. Maistraatista sen sitten viimein sain. Aika nopeasti toimittivat tanne asti. Tosin se sitten oli maksullinen. En tiennyt sita ja hammastyin, kun lasku oli mukana. Mutta ei onneksi ollut ihan hirvean kallis.

Maistraatin jalkeen paasin kotiin pakkailemaan loput tavarat. Sitten menin Susannan kanssa kaymaan alhaalla syomassa. Sen jalkeen ehdin viela kaymaan hyvin pikaisesti suihkussa ja vaihtamaan kamppeet. Sitten pitikin jo lahtea rautatieasemaa kohti. Paiva oli aurinkoinen ja lammin, varmaan jotain 18 astetta (20 lahenneltiin). Oli vahan hassua kavella t-paidassa ja housunlahkeet kaarittyna auringonpaisteessa tietaen, etta oli lahdossa laskettelureissulle ja etta reppu oli taynna toppavaatteita… :).
Ensimmainen patka junalla Salzburgiin meni hyvin nukkuessa. Salzburgissa jouduin odottamaan vaihtoa asemalla reilun puoli tuntia, koska juna oli sen 30 minuuttia myohassa. Siina vaiheessa jo tiesi, etta tulee myohastymaan seuraavasta junasta ja bussista. Piti sitten vain toivoa, etta niita menisi myohemminkin. Lopulta seuraava juna tuli. Se oli tupaten taynna ilmeisesti paasiaislomien alkamisen takia, mutta 20 minuutin etsimisen jalkeen loysin onneksi vapaan paikan. Junamatka Jenbachiin kesti parisen tuntia. Nukuin taas… Sen verran nain maisemia, etta huomasin, etta lunta ei ollut missaan vuorenhuippuja lukuunottamatta. Ja alppimaisemien lisaksi naki lahestyvat pilvet ja jossain vaiheessa alkoikin sataa.
Jenbachista lahti juuri sopivasti seuraava juna, koska niita meni puolen tunnin valein ja juna oli juuri sen puoli tuntia myohassa. Paikallisjunassa tuli istuttua joku 45 minuuttia ja sain vahan evasta syotya. Valitettavasti siella ei ollut vessaa… Maisemia ei enaa nahnyt, koska oli pimeaa ja satoi. Jain pois Zell am Zillerissa, joka on oli maaranpaani Gerlosin naapurikyla. Asema oli melkein keskella ei mitaan, oli pimeaa, ilma oli kylmennyt ja vetta tuli taivaalta melko kaatamalla. Lisaksi siella sitten huomasin bussipysakilla olevista aikatauluista, etta pelkoni kavi nyt toteen, viimeinen bussi oli jo mennyt! :( Onneksi oli sateenvarjo, lampimampi takki, jonka saattoi laittaa paalle, ja puhelin, jolla sai yhteyden kaveriin. Desiree ei kuitenkaan tiennyt ketaan, joka minut voisi tulla hakemaan. Niinpa ainoa vaihtoehto oli soittaa taksi. Asemalla oli onneksi yksi tytto, jolta pystyin kysymaan numeroa. Heti han ei oikeaa tiennyt, mutta parin soiton jalkeen saatiin taksi tilattua. Odotin viela viitisen minuuttia ja paasin sitten kuivaan ja lampimaan taksiin :). Matkaa oli kuitenkin joku 20 kilometria, joten ihan halpa kyyti ei ollut…46 euroa jouduin maksamaan :(.
Zell am Ziller on melko pieni alppikyla, Gerlos samoin. Tie naiden kylien valilla kulki ylhaalla vuorten rinteilla. Se oli tosi mutkainen! Valitettavasti maisemaa ei nahnyt, koska oli ihan pimeaa. Matkalla vesisade myos hiljalleen muuttui lumisateeksi illan edetessa ja korkeammalle mennessa. Zell on reilun 500 m korkeudella merenpinnasta, mutta Gerlos on jo noin 1300 metrissa. Taksikuski oli tosi mukava ja vei minut ihan perille asti, Desireen tyopaikalle, eraaseen pizzeriaan Gerlosin keskelle. Oli kylla tosi mukavaa nahda Desiree pitkasta aikaa!

Olin perilla kahdeksan maissa noin viiden tunnin matkustamisen jalkeen. Istuin siina ravintolassa baaritiskilla sitten puoleen yohon, jolloin Desiree paasi toista. Aika meni mukavasti pizzaa syodessa ja kolaa juodessa. Tiramisuakin maistoin. Desireen kanssakin pystyi ihan mukavasti aina valilla juttelemaan, silloin kun han sattui tulemaan siihen tiskin taakse. Muutenkaan seurasta ei ollut pulaa. Juttelin ainakin kolmen eri lomaseurueen kanssa, jotka sattuivat siihen viereen tulemaan. Kaikki sattuivat olemaan Hollannista (kuten Desireekin). Han sanoikin, etta taalla on hurjan paljon hollantilaisia jostain syysta…
Olisin voinut Desireen kampallekin menna, mutta aika meni siina ravintolassa ihan mukavasti ja sitten ei tarvinnut yksin lahtea sita kamppaa etsimaan ja kavellen kamoja kantamaan. Desireen lopetettua tyot menimme yhdessa autolla. Han asui vahan hotellin tyylisen majoituspaikan yhteydessa, jossa asui muitakin kausityolaisia, Siella oli kaikille makuu- ja pesutilat. Mitaan keittiota heilla ei ole, mutta tyopaikan etuihin kuuluu ilmaisen huoneen lisaksi ilmaiset ruoat (ja laskettelukausikortista saa 50 % alennusta). Kaikki kausityolaiset taitavat taalla laskea paivat ja tyoskennella illat… Desireen kamppa oli melko sotkuinen, mutta kestin sen kylla pari paivaa :). Perjantaina menimme illalla saman tien nukkumaan.

Lauantaina herasimme kahdeksan maissa. Vedimme vain vaatteet paalle ja pesimme hampaat. Sitten liikkeelle autolla… Ilmaisella Skibussillakin olisi kaapelikarrylle paassyt, mutta koska Desireella nyt sattuu olemaan auto, oli silla helppo ja mukava menna. Kavimme matkalla hakemassa kaupasta vahan aamupalaa. Paikan paalla kavin vuokraamassa valineet ja ostamassa lipun. Sitten vaan kaapelikarrylla ylos vuorelle… Aamupalan soimme siina matkalla.

Zillertal Arenan hiihtoalue ulottui kolmen kylan, Zell am Zillerin, Gerlosin ja Konigsleitenin, alueelle. Alue oli iso, taas hyvinkin riittava kahdeksi paivaksi (ja pidemmäksikin aikaa). Korkeita vuoria, hyvia pitkia rinteita (lahinna punaisia), ok hissit, paljon ravintoloita, hienot maisemat ym… Koko Zillertalin-laakson alueella on muutama muukin aika iso keskus, joissa myos paasee laskemaan, jos ottaa useamman paivan kortin.
Lauantaina menimme ensin Gerlosin rinteissa niin ylos kuin paasi ja siita sellaisella siirtymahissilla Zellin puolelle. Se oli tosi pitka hissi ja siina oli mutkakin! Laskimme koko aamupaivan ja osan iltapaivaakin siella. Valilla kavimme vain kahvilla ja syomassa. Keli oli tosi hieno, lahes aurinkoista, muutama pieni pilvi vaan! Olin edellisella viikolla katsellut ennustuksia ja niiden perustella odoton paljon huonompaa saata, pilvista, jopa sateista. Joten keli ylitti kaikki odotukset! Lisaksi maisemat olivat taas aivan mahtavat!! Ilma oli lisaksi lammin, valilla oli jopa kuuma. Lammin ilma vaan aiheutti sen, etta lumi oli hyvin erilaista (pehmeampaa) kuin edellisilla reissuillani. Siihen piti vahan totutella… Ja loppupaivasta osa rinteista meni jo hankalan pehmeiksi. Vahan piti varoa…
Iltapaivalla palasimme Gerlosin rinteisiin ja loppupaiva tuli laskettua siella. Alas taisimme tulla joskus kolmen jalkeen. Kaikki illalla satanut lumi oli paivan aikana sulanut pois. Laakso oli ihan vihrea, vuoret valkoisia. Laaksoon tulevaa rinnetta oli vahan hassu laskea, kun vieressa oli nurmikkoa… :). Alpeillakin on jo kevat ja kausi lahestyy loppuaan.

Ajoimme kaupan kautta takaisin kampalle, jossa paasimme suihkuun ja rentoutumaan vahan. Viiden jalkeen Desireen piti lahtea toihin. Lahdin kavelemaan hanen kanssaan ja erottuamme kavelin kylalla vahan katselemassa maisemia valoisan aikaan. Gerlos oli tyypillinen alppikyla; paljon hotelleja ja vastaavia, ravintoloita, muutama kauppa ja muut valttamattomyydet eika juuri muuta. Pienen kavelyn jalkeen kulutin aikaani kampalla telkkaria katsellen, blogia Desireen koneella kirjoitellen ym. Myohemmin lahdin Desireen ravintolaan syomaan.
Söin taas siinä baaritiskillä, koska en viitsinyt yksin vallata kokonaista pöytää ja siinä pystyi juttelemaan Desireen kanssa taas jonkin verran. Tällä kertaa maha täyttyi pastalla, viinillä ja jätskiannoksella :). Hyvin siinä taas ilta vierähti sinne puoleen yöhön, jolloin palasimme yhdessä kämpille nukkumaan.

Sunnuntaina heräsimme jälleen melko ajoissa ja lähdimme saman tien rinteeseen, kävimme taas vain hakemassa aamupalan matkalla. Ajoimme tällä kertaa paikkaan, josta Königsleitenin rinteet alkoivat. Tällä kertaa sää ei näyttänyt hyvältä; lunta sateli hiljalleen. Nousimme kuitenkin urheasti kolmella eri hissilla vuorelle ihan ylös saakka (korkeimmat huiput täällä noin 2500 m). Siihen mennessä keli oli kuitenkin mennyt jo ihan mahdottomaksi. Pilvet ja sumu peittivät vuoria ja lunta tuli taivaan täydeltä. Näkyvyyttä oli ehkä muutama metri. Kaikki oli vaan valkoista… Ja rinteessä oli joku 20 sentin kerros irtolunta. Ei hyvä… Laskeminen oli hyvin vaikeaa ja jo ensimmäisen rinteen puolivälissä Desiree sanoi lähtevänsä kotiin. Itse en halunnut antaa periksi; olinhan maksanut lipun ja välineet kahdeksi päiväksi ja ties vaikka sää paranisi päivän mittaan. Ja niin siinä onneksi kävikin. Pari ensimmäistä rinnettä oli kamala laskea, mutta sen jälkeen sää alkoi hiljalleen parantua. Ensin lumisade rupesi hiljalleen hyytymään ja näkyvyys paranemaan ja myöhemmin pilvetkin jopa vähän repeilivät. Lisäksi kun rinteeseen tuli koko ajan enemmän ihmisiä, irtolumi tamppautui kovemmaksi, jolloin laskeminen oli helpompaa ja lopulta ihan miellyttävää. Myös hienot maisemat alkoivat aamupalan kuluessa erottua :). Loppujen lopuksi alun jälkeen myös sunnuntaina oli oikein hyvä laskea, onneksi jäin! Laskin Königsleitenin rinteitä alkuiltapäivään asti. Sitten palasin rinteitä pitkin Gerlosin puolelle. Kävin syömässä ja tulin alas jo kahden jälkeen. Tarkoitus oli ehtiä jo neljän jälkeen lähtevään junaan, koska Desiree ehtisi viedä minut autolla Zell am Zilleriin ennen töihin menoa, jolloin ei tarvitsisi mennä bussilla ja odotella Zellin asemalla tuntia. Lisäksi selviäisin Welsiin asti vain yhdellä junanvaihdolla useamman sijaan.

Desiree haki minut rinteiltä ja palasimme kämpille. Ehdin hyvin käymään suihkussa ja pakkailemaan tavarat, jonka jälkeen lähdimme ajelemaan Zelliin päin. Tällä kertaa oli valoisaa, joten maisemat näkyivät hyvin ja olivatkin tosi upeat. Silmien eteen avautui keväinen alppimaisema; kylä alhaalla vuorten keskellä, joitain taloja myös rinteillä, mutkittelevia teitä…kaikki oli vihreää, paitsi valkoiset vuorenhuiput. Mieletöntä! Zellin asemalle päästyämme hyvästelin Desireen, joka lähti ajamaan takaisin töihin. Itse odottelin asemalla vähän aikaa ja hyppäsin sitten Jenbachiin menevään junaan, joka oli perillä noin 45 minuuttia myöhemmin. Jenbachin asemalla piti taas vähän odotella… Mutta sitten junaan päästyäni pääsin suoraan Welsiin saakka. Nukuin koko noin kolmen tunnin matkan. Olin perillä ihan ihmisten aikaan ja jaksoin kotona vielä purkaa tavarat ja syödä ennen nukkumaan menoa.

Normaali kevätviikko

Ma-to 22.-25.3.2010

Kevät on kyllä nyt tullut viimeistään ihan oikeasti ja ihan jäädäkseen. Nurmikot alkavat jo vihertää, samoin ensimmäiset puut ja puskat, istutettuja kukkia näkee jo paljon ja tällä viikolla näin myös kevään ensimmäiset leskenlehdet! Linnut laulaa ja perhosiakin näkyy. Aurinko on paistellut koko viikon ja lämpötila on päivisin ollut noin 10-15 astetta, jopa ylikin. Yöt tosin ovat edelleen kylmiä, aamulla lämpötila saattaa olla nollan tuntumassa.

Töissä ei ole tapahtunut mitään kummempaa. Maanantaina meillä oli Lucian kanssa Mitarbeitergespräch eli sellainen kehityskeskustelu, joka jokaisen täytyy pomon kanssa käydä. Lounaan ääressä juteltiin töissä suoriutumisesta, tulevista tavoitteista, kehittymisestä ym. Mun osaltahan se oli vähän turhaa, koska olen täällä niin vähän aikaa… No, eipä se paha ollut ja sai ilmaisen hyvän ruoan :). Keskiviikkona tein tuotannon värejä, eli vähän isompia määriä. Mutta muuten ei kai kummempia töissä…

Jumpissa tuli taas käytyä joka ilta, paitsi torstaina. Kävin taas osittain lukkaritunneilla ja osittain treenailin itsekseni. Lisäksi tulevien reissujen (viikonloppuna laskettelemaan ja seuraavana Lontooseen) tiimoilta on ollut pientä säätämistä… Ja kaikkea muuta arkista pientä...

Torstaina piti töiden jälkeen käydä nopeasti kaupoilla ennen Susannan läksiäisiä. Susanna palaa Espanjaan maanantaina ja sen vuoksi kävimme työporukalla syömässä italialaisessa. Meitä oli taas se tuttu työporukka; Susanna, minä, Veronica, Andi, Iurii, Blanca, Lucia (+mies), Sarah (+mies), Ivan (toiselta osastolta) ja lisäksi yksi Susannan muu kaveri. Oli taas hyvää ruokaa ja hauskaa seuraa :). Illalla piti sitten vielä pakkailla viikonlopun hiihtoreissua varten.