Graz ja yllätysreissu Venetsiaan! :)

Pe-su 23.-25.4.2010

Perjantaina kävin vielä normaalisti töissä. Töiden jälkeen kävin nopeasti matkalla kaupassa ja sitten kämpällä syömässä ja pikasuihkussa, pakkasin loput tavarat ja lähdin rautatieasemaa kohti. Matkalla tuli taas vähän lämmin, kun aurinko paistoi, kävelin reippaasti ja piti isoa reppua raahata. Juna lähti kahden jälkeen ja matka Graziin kesti nelisen tuntia. Junaa piti matkalla vaihtaa kahdesti; ensin Linzissä ja sitten jossain Linzin ja Grazin puolivälissä… Nukuin taas melkein koko matkan, joten maisemat menivät vähän ohi. Jotain vuoria muistan nähneeni… Ja ilma muuttui matkan edetessä pilviseksi. Ja ne vuoretkin jäivät jossain vaiheessa taa, Graz on aika tasaisella alueella tuolla etelässä.
Julia oli minua Grazin asemalla vastassa. Hyppäsimme autoon ja ajoimme Julian kotikylään. Hän ei siis asu itse asiassa Grazissa, vaan pienessä kylässä (Gleisdorf) siinä vieressä. Joku puolisen tuntia sinne kesti ajaa. Julia asuu vanhempiensa talon alakerrassa. Veimme tavarani sinne ja lähdimme saman tien ulos. Kävimme katsastamassa Gleisdorfin keskustan. Se oli ihan mukavannäköinen, vaikkakin hyvin pieni. Sieltä löytyi aukion ympäriltä kirkko, kaupungintalo, muutama kauppa, ravintola jne. Ja siinä se, melko pieni kylä siis. Mutta kaikki välttämätön siellä oli ja Itävallan toiseksi suurimpaan kaupunkiin on kuitenkin matkaa vain puolisen tuntia. Gleisdorf-kierroksen jälkeen lähdimme ajamaan lähistöllä sijaitsevaan toiseen kylään, jossa määränpäämme oli eräs viinitila, josta saisimme ruokaa ja juomaa. Siinä ajaessa huomasi hyvin, että Styrian alue on yksi Itävallan viinialueista. Vihreää kumpuilevaa maaseutua ja kaikki ”pellot” täynnä viiniköynnöksiä! Ei siellä varmaan mitään muuta edes viljellä, tai siltä ainakin tuntui…joka paikka täynnä rypäleköynnöksiä.
Tilan ravintola oli oikein viihtyisä. Taisin juoda paria erilaista viiniä, jotka olivat oikein hyviä (ja mukavan edullisia). Ostin myös yhden pullon mukaani. Maistoin myös juomaa, jossa oli 1/3 valkoviiniä, 1/3 omenamehua ja 1/3 kuplavettä/spriteä (en ole varma kumpaa). Se oli tosi hyvää! Söin sellaisen leikkelelautasen, jossa oli erilaisia leikkeleitä/lihoja, levitettä ja taisi vähän juustoakin olla. Ja sen kanssa leipää. Kaikki tietysti paikallista tuotantoa. Ihan maukasta oli. Paitsi eräs itävaltalainen herkku, jota tässäkin annoksessa oli hieman, oli kamalaa, nimittäin Kren. Se on semmoista raastetta/levitettä joka on pääosin piparjuurta ja sitten siinä on jotain muita litkuja/mausteita. Kamalan vahvan makuista, pahaa! Mutta muuten siis juoma ja ruoka oli hyvää. Myöhemmin samaan pöytään sattui muutama vanhempi mies, joiden kanssa siinä höpöteltiin, oikein mukavia. Yksi oli käynyt Australiassa, joten tarinaa riitti puolin ja toisin… :). Ilta vähän venähti ja pääsimme takaisin ja nukkumaan vasta puolen yön aikaan.

Seuraavana aamuna heräsimme kuitenkin ajoissa ja lähdimme liikkeelle jo puolen yhdeksän maissa. Heitimme Julian äidin rautatieasemalle ja saimme sitten auton käyttöömme. Veimme auton parkkiin ja kävelimme hieman keskustan ulkopuolella olevaan Eggenbergin linnaan. Kävelimme puutarhassa ja ihastelimme kaikkia siellä olevia kukkia/kasveja ja riikinkukkoja, joita siellä myös tepasteli. Itse linna oli vaikuttavan näköinen rakennus. Katselimme sitä vain ulkoapäin, koska emme halunneet mennä sisällä olevaan museoon ja maksaa siitä. Paikan nähtyämme hurautimme ratikalla keskustaan ja nappasimme kahvit/smoothiet mukaamme.
Ja matka jatkui… Kävelimme ”taidetalon” (Kunsthaus) ohi, joka oli hyvin erikoisen ja modernin näköinen rakennus lasiseinineen ja katolla sojottavine tappeineen. Vähän kuin avaruudesta laskeutunut… Kävelimme erään kirkon ja aukion ohi ja sitten joelle, jossa oli toinen hieman erikoisempi ihmisen tekemä luomus, Murinsel. Se oli keskelle jokea rakennettu keinotekoinen saari, tai oikeastaan rakennus, jonne pääsi kummalta puolelta jokea tahansa siltoja myöten. Sekin oli hyvin modernin näköinen. Rakennuksessa oli kahvila, pieni ulkoilmateatteri ja joku lasten leikkipaikka ainakin. Mielenkiintoinen paikka. Joelta jatkoimme matkaa läheiselle kukkulalle. Kävelimme ylös mutkittelevaa tietä puistomaista rinnettä. Monet puut kukkivat kauniisti! Ylhäällä ihailimme hienoja maisemia. Näimme Grazin kuuluisan kellotornin. Kukkulalla oli myös jonkinasteinen linnoitus, toinenkin torni, monta kahvilaa/ravintolaa ym. Tulimme kukkulalta alas mutkittelevia pitkiä portaita pitkin.
Kukkulan jälkeen kävelimme keskustassa/vanhassa kaupungissa ristiin rastiin. Tuli nähtyä kaupungin keskusaukio, kaupungintalo, pääkatu, kirkkoja, vanhan kaupungin kujia ym. Parissa kaupassakin pyörähdimme. Graz oli myös kaunis vanha kaupunki monien muiden näkemieni paikkojen tapaan. Kierreltyämme aikamme kävimme eräällä terassilla syömässä. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Lyhythihainen riitti ja farkunlahkeitakin piti taas kääriä ylös. Syömisen jälkeen kävimme vielä kiertelemässä vähän lisää ja näin mm. oopperatalon, erään kirkon, vanhan linnan ja erään puiston. Palasimme vielä ihan keskustaan. Kävimme vielä parissa kaupassa ja ostimme jätskit. Sitten lähdimme hiljalleen ”kotiin” päin, ensin ratikalla autolle ja siitä autolla Gleisdorfiin.

Perillä laittauduimme illan coctail-touria varten ja pakkasimme tavaramme. Julian kaveri soitteli aikaisemmin päivällä ja kertoi olevansa lähdössä muutaman muun kaverin kanssa Venetsiaan seuraavana päivänä ja kysyi, olisimmeko me kiinnostuneita lähtemään. Olimmehan me, Grazkin oli jo hyvin pitkälti nähty. Lähteminen ei kuitenkaan ollut ihan yksinkertaista; se olivat lähdössä aamuyöllä ja me olimme menossa illalla ulos, Julian pitäisi ottaa toinen auto, minun pitäisi päästä Venetsiasta takaisin Welsiin ym. Aikamoisen säätämisen ja miettimisen ja selvittelyn jälkeen saimme asian selvitettyä. Illalla ulos lähtiessämme ottaisimme kaikki tavaramme mukaan ja ajaisimme autolla Julian kaverin luokse. Jättäisimme auton ja tavarat sinne ja jatkaisimme keskustaan ratikalla. Viettäisimme illan ja yön noin puoleen kolmeen saakka baarissa ja menisimme sitten Julian kaverille, jossa saisimme vaihtaa vaatteet ja siistiytyä vähän. Sitten lähtisimme matkaan kolmelta kahdella autolla. Joku muu ajaisi Julian autoa ja me voisimme nukkua matkan (n.5 h). Sitten viettäisimme päivän Venetsiassa. Minä lähtisin junalla Venetsiasta takaisin Welsiin, joko kolmelta ja olisin illalla perillä, tai sitten yöjunalla, jolloin olisin aamulla perillä ja ehtisin vielä töihin. Muut lähtisivät illansuussa takaisin autoilla Graziin. Näin siis tehtiin!

Laitoimme siis itsemme ja tavaramme valmiiksi ja lähdimme joskus kahdeksan maissa ajamaan Graziin. Veimme auton ja tavarat Julian kaverin luo ja jatkoimme ratikalla matkaa. Tapasimme keskustassa pari Julian kaveria. Haimme ensimmäisestä baarista coctail-tour-passimme ja joimme ensimmäiset drinkit. Kyseessä siis oli baarikierros: 10 baaria, jokaisessa tietty drinkki, jonka passilla sai, yhteen mennessä piti kierros suorittaa. Passi maksoi 19e ja sillä sai siis 10 drinkkiä, eli melko edullista siis. Kiertelimme siis baarista toiseen ja joimme ihan hyviä drinkkejä höpötellen samalla kaikkea maan ja taivaan väliltä. Pari baaria oli perunut osallistumisensa viime hetkillä, mikä vähän harmitti. Parista paikasta oli drinkit loppu ja jouduimme menemään ensin muualle ja palaamaan sitten takaisin. Onneksi paikat olivat hyvin lähekkäin. Pienistä takaiskuista huolimatta oli ihan kivaa ja lähes kaikki drinkit tuli juotua. Yhden maissa kierros siis loppui. Toinen Julian kavereista oli lähtenyt jo aikaisemmin ja toinen lähti nyt. Meillä oli Julian kanssa 1,5 tuntia aikaa kulutettavana. Itse olisin sen ajan voinut istuskella jossain baarissa, koska yökerhoon maksaminen 1,5 tunnin takia tuntui turhalta. Julia kuitenkin halusi lähteä discoon ja näyttää yhden hyvän paikan, joten suostuin ja hurautimme taksilla sinne. Siellä oli kuitenkin niin pitkä jono, että olisi varmaan kestänyt tunti päästä sisään. Siinä ei siis ollut mitään järkeä, joten lähdimme erääseen toiseen paikkaan. Siellä meidän olisi pitänyt maksaa jotain 10 euroa per nenä sisään ja meillä oli aikaa tunnin verran! Mun mielestä siinä ei ollut mitään järkeä, mutta Julia halusi mennä ja suostuin, kun hän sanoi maksavansa meidät molemmat. Paikka oli melko kamala. Se oli semmoinen iso tila, jossa oli dj lavalla soittamassa kamalaa jumputusta ja valot häikäisivät silmiä. Reunoilla oli baaritiski ja pari hassua pöytää. Ja siellä oli ihan ihmeellistä porukkaa…me ei vähän siistimpien vaatteidemme kanssa ollenkaan sovittu joukkoon. No, kitkuttelimme siellä sen tunnin verran, sitten onneksi piti lähteä. Taas taksi alle ja Julian kaverille. Ihme säätöä sanon minä…

Haimme tavaramme autosta ja menimme Julian kaverille Leolle vaihtamaan kamppeet. Tapasimme siellä myös muut matkaan lähtijät; Leon thaimaalaisen tyttöystävän, erään hänen kaverinsa ja kaveripariskuntansa (en muista nimiä). Kolmen maissa kömmimme autoihin ja lähdimme ajamaan Venetsiaan. Itse nukuin koko matkan, heräsin kahdeksan maissa Venetsiassa! Autot jätimme erääseen parkkitaloon kaupungin laitamille. Mun tavarat veimme vieressä olevan rautatieaseman säilytyslokeroon, tai oikeastaan lokerot olivat väliaikaisesti poissa käytöstä, sen sijaan siellä oli sellainen valvottu ”narikka”.
Sitten lähdimme vaeltamaan kohti Venetsian keskustaa. Venetsia oli kyllä mielenkiintoinen ja hieno paikka. Hyvin erilainen kuin mikään muu kaupunki, missä olen käynyt. Kadut olivat hyvin kapeita korkeiden talojen välissä. Osa kaduista oli kanaaleja. Kaupungin läpi virtasi yksi isompi joki ja sitten niitä pieniä kanaaleja oli lukuisia. Katuja pitkin pystyi kävelemään hyvin, pienten kanaalien yli oli aina sillat. Sen isomman joen ylittäminen tuotti joskus vaikeuksia, kun sen yli ei mennyt kuin muutama silta. Piti sitten aina yrittää osua juuri oikeaan kohtaan, jotta siinä olisi se silta. Useamman kerran mentiin vika paikkaan ja sitten huomasimme joen olevan edessämme ja tietysti siltaa ei siinä paikassa ollut. Ja kun joen viertä ei voinut kävellä monessakaan kohtaa (vesi tuli rakennuksen seinään saakka), oli ainoa vaihtoehto kääntyä takaisin. Suunnistaminen oli muutenkin hyvin vaikeaa, kun kaikki kapeat kadut näyttivät samanlaisilta ja niitä risteili siellä paljon! Paras tapa liikkua oli vain tietää suunnilleen oikea suunta ja mennä suunnilleen siihen suuntaan, niin kyllä kohde joskus löytyy… Isolla joella näkyi paljon kaikenlaisia laivoja ja veneitä ja gondoleja, julkinen liikennekin kaupungissa hoidetaan laivalla. Pienissä kanaaleissa näkyi paljon gondoleja. Joihinkin taloihin ei taida edes päästä ilman venettä…? Mutta siis mielenkiintoinen paikka.
Keskustaan päästäksemme kävelimme ensin rautatieasemalta ison joen viertä vähän matkaa ja ylitimme sitten joen melko isoa siltaa myöten. Näillä main joen rannassa pystyi kävelemään ja alue oli muutenkin ”avarampi”. Sitten kävelimme ”laitakaupungin” läpi, joka oli juuri hyvin pitkältä kapeaa kujaa kapean kujan perään (ja kanaaleja), vähän ”ahdasta”. Yritimme suunnistaa suunnilleen oikealle isolle sillalle. Olimme sen verran aikaisin liikkeellä, että pienet kadut olivat vielä hyvin hiljaisia, lähes kaikki kaupat ja ravintolat olivat vielä kiinni. Päivä oli aurinkoinen, mutta aamusta oli vielä viileä (takki ja farkut päällä). Aurinko ei kovin helposti päässyt paistamaan kapeiden kujien ”pohjalle”. Laitakaupungilla huomasi myös joidenkin rakennusten rähjäisyyden ja vienon merilevän tuoksun.
Pääsimme muutaman hudin jälkeen oikealle sillalle, joka vei keskustaan ja joka oli jo nähtävyys sinänsä. Suuri ja hieno silta, joka oli täynnä matkamuistokojuja. Sillan ympäristökin oli hieno; paljon hienoja taloja ison joen varressa, hienoja ravintoloita, veneitä ym. Alue oli jälleen myös vähän avarampi, joen rannoilla saattoi kävellä. Matkamuistokojuja, ravintoloita ja muuta turisteille suunnattua alkoi näkyä enemmän ja enemmän. Ilmakin lämpeni koko ajan ja sitä mukaa lähti takkia ja pitkähihaista pois päältä. Jatkoimme edelleen matkaa kohti keskustaa aavistuksen leveämpiä kujia pitkin. Ihastelimme matkalla mm. söpöjä pieniä putiikkeja, joista monet myivät kristallia ja muuta lasitavaraa tai kuuluisia venetsialaisia naamioita. Myös herkkukauppoja, kahviloita ja ravintoloita näkyi melko paljon. Kauppojen availlessa myös matkamuistokojuja alkoi ilmestyä katukuvaan. Lopulta pääsimme kaupungin keskusaukiolle, joka oli mukavan avara ja hieno. Sen reunoilla oli hienoja rakennuksia, upea kirkko ja korkea kellotorni (ja tietysti terasseja ja krääsäkojuja). Ihastelimme siinä aikamme ja jatkoimme eteenpäin, jolloin eteemme aukeni uusi aukio ja meri :). Päätimme ensin käydä kellotornissa ihastelemassa näköalaa. Hissi sinne maksoi 8 e, mutta näköala oli kyllä sen hinnan arvoinen! Näkymä ylhäältä oli huikea yli koko Venetsian ja merelle päin näkyi myös pitkälle. Sieltä näki aika hyvin mitä kaikkea kaupungissa on. Lähtiessämme kellot alkoivat soida. Se oli aika kamalaa itse asiassa, isoista rautamöhkäleistä lähti kamala ääni, kun ne kumisivat ihan siinä pään yläpuolella…! Pääsimme onneksi alas turvaan melulta… :).
Tässä vaiheessa kaikki alkoivat olla jo niin nälkäisiä, että päätimme etsiä ruokapaikan. Tavoitteena oli mennä hieman kauemmas keskustasta, jotta saisimme ruoan hieman halvemmalla. Vaeltelimme hetken yhteen suuntaan, muttemme löytäneet mieluista paikkaa. Kävelimme sitten takaisin rautatieasemalle päin, mistä olimme tulleet. Menimme sen hienon sillan yli taas ja nyt se oli täynnä matkamuistokojuja. Samoin sillan toisella puolella oli kaupunki herännyt eloon ja siellä oli ihan toisennäköistä kuin aamulla. Löysimme sopivan kojun, josta saimme pizzaa ja juomista ja lähistöltä ison joen varressa olevan laiturin, jonne menimme syömään ja päivää paistattelemaan. Hyvää oli pizza ja kylmä limu maistui hyvältä helteellä. Ilma oli lämmennyt jo selvästi ja mittari lähenteli varmasti jo 25 astetta. Syömisen ja hetken loikoilun jälkeen kävimme läheisessä kahvilassa kahvilla/vessassa/vaihtamassa vähemmän päälle (kesävaatteet :)). Sitten matka jatkui.
Kävelimme takaisin sinne ihan keskustaan ja siellä olevalle rantakadulle, joka oli siis meren rannassa! Meri kimmelsi, aurinko paistoi ja krääsäkauppiaat myivät tuotteitaan. Ostin jäätelön :). Rantakatu oli tosi kiva. Kävelimme kadun päässä olevaan puistoon ja loikoilimme hetken siellä. Sitten kävelimme takaisin päin. Olisimme menneet keskusaukiolla olevaan kirkkoon, mutta jonotettuamme sinne, ovella sanottiin, että laukkuja ei saa olla mukana ja lokerot niille ovat muualla, eli viekää kamanne sinne ja jonottakaa sisään uudestaan! Jätimme sen sitten väliin… Sen sijaan menimme käymään Hard Rock Cafessa. Sieltä kävelimme vielä keskustasta vähän toiseen suuntaan, vielä eräälle toiselle saarelle katsomaan toista isoa ja hienoa kirkkoa.
Sen jälkeen alkoi kello olla sen verran, että piti lähteä vaeltamaan hiljalleen autoja ja asemaa kohti. Olin jo aikaa sitten päättänyt lähteä vasta yöjunalla, en halunnut lähteä vielä iltapäivällä, olisi reissu jäänyt ihan kesken! Kävelimme hiljalleen takaisinpäin ja monet ostelivat matkalla tuliaisia ja matkamuistoja. Olimme asemalla seitsemän maissa. Muut lähtivät siitä autoille ja minä jäin asemalle. Kävin ostamassa lipun junaan ja lähdin sitten vielä kuluttamaan pari tuntia, jotka junan lähtöön oli. Kiertelin vähän aseman ympäristössä ja kävin sitten syömässä hyvää pastaa. Tosin ravintola laskutti pöytään tuoduista leivistä, joista yhden söin, kun en tiennyt niiden olevan maksullisia! Jälkkäriksi kävin ostamassa kakkupalan herkkukaupasta ja söin sen joen rannassa. Syömisen jälkeen pitikin kävellä hiljalleen takaisin asemalle, hakea tavarat ja siirtyä junaan.
Olin ottanut paikan makuuvaunusta. Samaan ”huoneeseen” kanssani tuli mukavantuntuinen amerikkalaistyttö, jonka kanssa oli ihan mukava siinä höpötellä. Liput tultiin tarkistamaan heti illalla ja samalla henkilökunta kyseli herätyksestä ja aamupalasta. Meidän piti myös vähän järjestellä tavaroitamme, kun kuulimme, että samaan ”huoneeseen” olisi vielä tulossa kolmas matkustaja, joka sitten kuitenkaan ei koskaan tullut… Kun kaikki oli saatu hoideltua, vaihdoin vähän vaatetta ja katsoin kaikki aamuksi valmiiksi, kävin pesemässä naaman ja hampaat ja painuin yläpetiin nukkumaan. Nukuin koko matkan, en tosin liian hyvin, mutta ihan ok kuitenkin. Sänky oli vähän pieni ja kova ja nenä meinasi olla tukossa… Juna lähti Venetsiasta yhdeksän jälkeen. Heräsin vähän ennen kuutta, heitin vaatteet päälle ja söin saamani sämpylän ja jäin Welsissä junasta pois vähän kuuden jälkeen. Kävelin kämpälle, vaihdoin kampetta ja siistiydyin vähän ja polkaisin nopeasti töihin.