Ma-to 25.-28.1.2010
Taas on viikko mennyt nopeasti. Se viime sunnuntaina jääkaapin oveen laittamani juustolappu oli jo maanantaina kadonnut. Toivottavasti varas oli ehtinyt nähdä sen… Ja keskiviikkona tarina sai jatkoa. Silloin huomasin töiden jälkeen, että viimeisen maitopurkkini puolikas, jonka juuri piti riittää sille illalle ja seuraavaksi päiväksi töihin, oli viety! Otti päähän… Niinpä oli sitten pakko ennen jumppaan menoa juosta kaupassa ostamassa tölkki maitoa (kun jumpan jälkeen ei voi). Jumppaan tuli sitten hirmuinen kiire. Ja sitten siinä kiireessä jumppahousun vyötärönauhan ommel vähän pääsi repeämään… :( Päätin, että nyt pitänee jo sanoa jotain ”johtoportaalle”. Saisivat tehdä asialle jotain. Tosin vielä en ole ehtinyt, pitää miettiä sopiva ilmaisu. Laitoin nyt ensihätään tavarani jääkaapissa pariin muovikassiin, jotta ovat enemmän kasassa ja vähän edes poissa näkyviltä. Tiedä sitten onko siitä mitään hyötyä. Veronican mielestä myös tavaroiden merkkaamatta jättäminen voisi auttaa. Mutta katsotaan nyt…
Töissä viikko on mennyt melko normaalisti. Opin tekemään paria uutta värilaatua ja testaamaan kaikkien eri laatujen kiinnittymistä erilaisille pinnoille. Teinkin niitä hommia sitten koko viikon. Keskiviikkona sattui töissä pieni moka. Olin sekoittanut niihin tekemiimme väreihin värin antavaa pigmenttimössöä. Aloin puhdistamaan sekoitinta asetonilla. Pienen hetken päästä kauhukseni huomasin, että siinä sekoittimen alla olikin jäteastian sijaan vielä se pigmenttiastia (olin unohtanut vaihtaa jutellessani Yurin kanssa)! Eli ruiskuttelin siinä asetonia siihen pigmentin sekaan… No, sehän oli sitten tietysti pilalla (pari litraa pigmenttimössöä). Se pitää heittää pois ja Ramona joutuu tekemään uutta… :( No, virheistä oppii, en meinaa tehdä samaa enää uudestaan.
Pieniä ”mokia” nyt on jo sattunut enemmänkin, noiden värien teko on sen verran tarkkaa puuhaa. Kun aineksia punnaa, pieni epätarkkuus tietty hyväksytään, mutta jos liikaa onnistuu jotain ainetta lurauttamaan, pitää homma aloittaa alusta… Mutta se nyt ei maailmaa kaada ja tehdessä oppii.
Unohdin muuten vissiin mainita, että jo ensimmäisellä viikolla, olikohan se keskiviikkona, eli kolmantena työpäivänäni, sattui jotain noloa. Myöhästyin nimittäin töistä puolisen tuntia nukuttuani ”pommiin”! Olin ihan takuulla laittanut illalla herätyskellon soimaan, mutta ilmeisesti olin aamulla vain napauttanut sen pois päältä (kokonaan pois päältä, ei torkulle kuten yleensä) ja jatkanut unia. Heräsin, kun Susanna tuli koputtamaan ovelle, että pitäisi lähteä ja ihmetteli, kun minua ei näkynyt aamupalalla. Olin siinä suorastaan paniikissa ja sanoin, että Susanna voisi jo mennä ja tulisin perässä. Hän kuitenkin sanoi odottavansa, koska heillä on vähän liukuvammat työajat, ja hakevansa minulle aamupalaa mukaan töihin. Ei siinä sitten auttanut muu kuin tehdä niin nopeat aamutoimet kuin pystyi ja sitten vaan ilman aamupalaa kävellen töihin. Juteltiin matkalla kulttuurieroista; Susanna espanjalaisena ei ollut myöhästymisestä moksiskaan, hänelle se ei ole katastrofi ja Espanjassa kaikki ovat aina myöhässä. Itselleni se taas oli melkein maailman loppu, Suomessa kun opetetaan pitämään aikatauluista kiinni. Ja vielä kolmantena päivänä… No, eihän siitä kuitenkaan mitään sanomista tullut, Dieter vaan naureskeli, että taisit nukkua pommiin, kun pyytelin anteeksi myöhästymistä. Aamupalaakin ehti sitten syömään ekalla tauolla.
Alkuviikosta satoi lunta vähän reilummin ja se ei ole vielä sulanut pois, joten maisema on valkoinen :) Taas sai todeta, kuinka hulluja lumenluojia täällä on (yksityiset ihmiset)… Ja jalkakäytäviäkin suolataan! Tuo virallinen auraus ei sitten ihan niin hyvin toimi, mutta ok kuitenkin. Jonkin verran oli lumentulo taitanut aiheuttaa onnettomuuksiakin, mitä nyt uutisia vähän vilkuili. Keskiviikkona olikin sitten yhtäkkiä lähes 20 astetta pakkasta! Onneksi tajusin laittaa untuvatakin päälle… Tuntui tosi kylmältä nollakelien jälkeen. Tosin heti seuraavana päivänä oli taas jo normaali -1. Välillä tuuli kylmentää keliä, mutta pääasiassa täällä on päässyt tottumaan sellaiseen pikkupakkaseen.
Jumppailuakin on taas tullut harrastettua ma, ti ja ke. Ja tutuksi käyneillä tunneilla taas kävin, ma HIIT ja se vatsalihastunti, ti Body Power ja ke step ja pilates. Ohjaajiin ja tunteihin on jo vähän tottunut ja hieman ehkä saanut sen myötä tehoja lisää. Tosin nyt lähes kaikki tunnit kokeiltuani täytyy sanoa, että täältä ehdottomasti puuttuu kunnon aerobinen tunti, jossa syke nousee kunnolla. Nuo tunnit eivät sen suhteen ole tarpeeksi rankkoja. Osittain liikkeet eivät ole tarpeeksi tehokkaita ja osaksi, jos liike on tehokas, sitä tehdään liian vähän aikaa. Täältä ei löydy kunnon hikituntia, kuten spinningiä, elliä tai attackin tai combatin kaltaista tuntia. :( Pitää jotenkin alkaa tuota puolta itse treenailemaan. Lihaskuntojen osalta tunnit ovat ok, tuntuu kyllä. Pari ohjaajaa on näiden suhteen jopa melko kiduttajia. Ja aina voi painojen kanssa pelailla…
Ohjaajat tuntuvat olevan vähintäänkin ihan ok. Tosin edelleenkään tuntien alussa ei ole minkäänlaista esittelyä. Ja tunnit venyvät lähes aina ilmoitetun ajan yli. Ja musiikkia ei täällä mielestäni hyödynnetä tunneilla tarpeeksi. Se on enemmän taustalla… Pari kertaa, kun on tullut joku tuttu jumppabiisi, on tehnyt mieli käydä kesken tunnin esim. jotain attackia tekemään… :)
Jumpissa ymmärtää ihan hyvin kaiken olennaisen. Tiedän, mitä ovat saksaksi oikea ja vasen, osaan numerot 1-8 jne. Ja niillähän melkein pärjää. Sitten voi vaan katsoa mallia lisäksi. Ja olen nyt oppinut joidenkin liikkeidenkin nimiä ja esim. miten sanotaan, että ”pidä vatsa tiukkana”. Ohjaajat myös hokevat kovasti ”Wunderbar” (tarkoittaa suunnilleen hyvä, hienoa). Sitten tietysti, kun ohjaaja käy selittämään enemmän, kuinka liike tehdään ja missä pitää tuntua ym., menee jutut usein vähän yli ymmärryksen. Mutta onneksi itse ohjaajana suurimmaksi osaksi tiedän, miten liikkeet pitää tehdä.
Noin muuten saksa nyt edelleen sujuu miten sujuu… Arkielämän tilanteet ja pieni small talk hoituvat yleensä hyvin. Vaikeammat asiat menevät yleensä vähän yli. Tai jos ihminen puhuu kovin paljon murtaen ja nopeasti. Itävaltalaiset kun puhuvat murretta keskenään nopeasti, ei siitä paljon ymmärrä. Töissä onneksi meille ulkomaalaisille esim. Sarah tajuaa puhua kunnon saksaa ja hitaasti. Ja töissä otetaan sitten englanti avuksi, kun ei ymmärrä. Itävaltalaisten ja saksalaisten kanssa tulee puhuttua saksaa. Ulkkareiden kanssa lähinnä englantia…ja esim. Sarah osaa englantiakin ihan hyvin. Eli vähän sellaista saksan ja englannin sotkua…
Torstaina oli kiireinen päivä. Lucialla oli synttärit ja sen kunniaksi saatiin töissä hänen leipomaansa omenapiirakkaa ja sellaista kuivaa kakkua sekä suklaata. Illalla mentiin ravintolaan syömään. Ravintolan takia en ehtinyt jumppaan. Tosin en tiedä olisinko muutenkaan ehtinyt, koska töistä tulon jälkeen ennen ravintolaan menoa piti käydä rautatieasemalla ostamassa alennuskortti, etsiä Lucialle lahja ja käydä ruokakaupassa (koska vkl ei ehtisi). Ehdin kuitenkin ravintolaan ajoissa. Käytiin itävaltalaisessa paikassa, meitä oli lisäkseni Blanca, Veronica, Veron poikaystävä (saksalainen Kristian), Sarah, Sarahin poikaystävä, Susanna, Ramona, Yuri, Lucia ja Lucian poikaystävä (irlantilainen William). Meillä oli oikein hauskaa. Testasin perinteisen itävaltalaisen ruoan, Haschee Knödel. Ne knödelit olivat sellaisia perunamassasta tehtyjä palloja, joissa oli jauhelihatäyte. Ne tarjoiltiin sellaisessa soosissa. Ihan hyvää muttei kuitenkaan mitään aivan erinomaisen mahtavaa.
Olen yrittänyt maistella täällä mahdollisimman paljon kaikkia paikallisia herkkuja (tai ei niin herkkuja). Testattuja juttuja ovat mm. Leberkäse (vähän kuin makkarapihvi), Wiener tms. Schnitzel (leivitetty possun/broilerin leike), gulassikeitto (jossa on täällä usein makkaraa lihan sijaan), erilaiset makkarat, Haschee Knödel (kuvailu yllä), Krapfen (munkki jonkinlaisella täytteellä (esim. vaniljamömmö, aprikoosihillo tai vadelmahillo), ilman pinnalla olevaa sokeria, mutta tomusokeria päällä), Mohr im Hemd (suklaavanukas (kakkumainen) kermavaahdon kera), eräänlainen pulla hillotäytteellä+vaniljakastike (en muista nimeä), ”murut” (tehty varmaan korppujauhoista, voista sokerista tms.??) keitettyjen omenanpalojen kanssa, Apfelstrudel (omenastruudeli, lehtevää taikinaa ja omenatäyte), Topfenstrudel (sama juttu esim. aprikoosi ja vaniljatäytteellä) ja joku Knödel, jonka nimeä en muista. Se oli sellainen mauton valkoinen pallo (varmaan jauhoista ja vedestä tehty??), jonka sisällä oli luumuhilloa ja päällä jotain ihme rakeita (?). Testauslistalla ovat ainakin vielä Sacherkakku, Linzin torttu, sellainen lettujutska, muutama ruoka…
Täällä syödään tosi paljon makkaraa. Salaatit on aina uitettu sellaisessa ällössä kastikkeessa. Yksi viime viikolla näkemäni erikoisuus oli perunamuusi leivän päällä! Paikalliset ruoat eivät ole mitään kovin kevyitä/terveellisiä. Saa nähdä monta lisäkiloa puolen vuoden aikana kertyy…
sunnuntai 31. tammikuuta 2010
sunnuntai 24. tammikuuta 2010
Eräs ohje...
Jos haluat lukea jutut aikajärjestyksessä, aloita alhaalta, koska uusimmat jutut tulevat aina alkuun ja vanhemmat jutut ovat loppupäässä...
Toinen viikko Itävallassa; töitä (taas), jumppailua (taas), luistelua, kevyt ravintola/baarireissu (taas), laskettelureissu (taas) ym.
Ma-su 18.-24.1.2010
Toinen viikkoni Welsissä on noudatellut hyvin pitkälle edellisen viikon kaavaa. Arkipäivät ovat menneet lähinnä töissä ja jumpissa. Viikonloppukin oli melko samanlainen kuin viikko sitten.
Maanantaina jatkoin töissä viskositeetti- ja pintajännitysmittauksia, joita perjantaina pääsin ensimmäisen kerran kokeilemaan. Tiistaina pääsin opettelemaan erään painovärityypin tekemistä. Se oli lähinnä ensin kiinteiden aineiden punnitsemista, sitten nesteiden punnitsemista, sekoittelua ja tämän seoksen sekoittamista pigmenttiseoksen kanssa. Tarkkaa puuhaa… Loppuviikon tein näitä samoja hommia vähän vuorotellen. Työpäivät alkavat hiljalleen olla rutiininomaisia, tosin en vielä ole oppinut kaikkia hommia mitä tulen tekemään. Porukkaan olen jo ihan hyvin sopeutunut. Tapasin tällä viikolla vielä Yurin, joka palasi lomalta Ukrainasta. Ihan mukavalta vaikutti hänkin. Tiistaina oli hieman erikoisempi ruokatunti. Peterillä oli synttärit, ja hän tarjosi sen kunniaksi kaikille ruoan; erilaisia makkaroita, sämpylöitä, lisäkkeet ja juomat. Erikoista tässä oli se, että tarjolla oli myös olutta ja kuohuviiniä! Siis alkoholia töissä! Kuulemma pieni määrä on ok erikoistilanteissa… :)
Jumppien saralla maanantaina tuli kokeiltua paria uutta tuntia; H.I.I.T trainingia (High Intensity Interval Training) ja Waschbrettbauchia. HIIT (50 min) oli semmonen tunti, missä tehtiin vuorotellen aerobisia, liikkuvia osuuksia ja lihaskuntoa. Liikkuvat osuudet oli yksinkertaisia aerobicmaisia liikkeitä ja lihaskunnoissa tehtiin oikeastaan koko kroppaa kumppareiden, käsipainojen ym. avulla. Tunti oli ihan ok. Ohjaaja oli sama kuin torstain ”pumpissa” eli ihan mukava tapaus. Lihaskuntoliikkeet tuntuivat ihan hyvin. Aerobiset osuudet olisivat saaneet olla vähän rankempia/pitempiä.
Waschbrettbauch (25 min) oli saman ohjaajan pitämä vatsalihastunti. Tehtiin erilaisia vatsalihasliikkeitä, neljää liikettä, toistoja riittävästi. Ja koko ”patteri” kolme kertaa läpi. Oli tehokasta.
Tiistaina testasin Body Power-tunnin (95 min). Sitä piti se sama mies kuin torstain Thai Boxingia. Tälläkin tunnilla tehtiin vuorotellen aerobista ja lihaskuntoa. Aerobisissa osuuksissa oli yksinkertaisia tehokkaita liikkeitä, osa tehtiin laudan kanssa. Ja lihaskunnossa tehtiin koko kroppaa käsipainoilla, kuminauhoilla, sellaisella tangolla ym. Ja jälleen lihaksissa kyllä tuntui, mutta aerobiset osuudet olisivat saaneet olla rankempia. Ohjaaja oli ihan jees. Tämän miehen erikoisuutena taitavat olla kamalat loitontajaliikkeet…peppu saa kyytiä… :) Tiistaina kävin myös saunassa.
Torstaina kävin samoilla tunneilla kuin edellisellä viikolla (Muscle power ja Thai boxing). Nyt tuosta ensiksi mainitusta sai enemmän irti, kun käytti enemmän painoja ja vaihtoi niitä joka välissä.
Perjantaina kävin vielä joogassa. Se oli joogatunniksi kyllä hieman erikoinen. Mainittakoon, etten ole pelkässä joogassa paljoakaan käynyt, koska harrastan balancea sen sijaan, mutta luulen silti jotain joogasta tietäväni. Tunti aloitettiin hieman vauhdikkaammalla musiikilla ja lämmittelyllä, joka ei ollut joogaa nähnytkään! Sitä kesti onneksi vain viitisen minuuttia. Sitten siirryttiin perusjoogaan, aurinkotervehdyksiin. Sarja oli ihan ok, mutta se tehtiin mielestäni melko nopeasti. Sen jälkeen, keskellä tuntia, käytiin makaamaan ja rentoutumaan! Rentoutus lopussa on kyllä ok, mutta keskellä tuntia mielestäni vähän outoa. Mulle tuli siinä tosi kylmäkin, kun en tajunnut laittaa enempää päälle, enkä viitsinyt kesken kaiken hakea paitaa ja sukkia. Lisäksi juuri mun vieressä sattui olemaan sellainen suitsuke-härpäke, jonka voimakas haju ärsytti. Rentoutumisen jälkeen jatkettiin perinteisiä joogaliikkeitä (esim. tasapainoliike ja kiertoja), mutta esimerkiksi sotureita ei kummastuksekseni tehty. Lopuksi oli vielä sellaista vähän turhanpäiväistä istumista. Toki rentoutumiset ja hengittelyt kuuluvat joogaan, mutta nyt tuntui, että niitä tehtiin enemmän kuin itse liikkeitä… No, pitänee mennä joskus vielä uudestaan ja katsoa, voiko siellä ruveta käymään vai pitääkö jättää väliin.
Keskiviikkona tuli jumppien sijaan käytyä luistelemassa (jäähallissa, täältä ei ulkoratoja löydy). Mukana menossa olivat Blanca, Veronica, Lucia, Sarah ja Ramona itseni lisäksi. Sarahilla oli omat luistimet, meidän muiden piti vuokrata ne. Luistelu ja vuokraus maksoi yhteensä 7 euroa. Luistimet olivat muuten ihan ok, mutta valitettavan tylsät. Jää sen sijaan oli hyvä ja ihmisiä sopivasti, ei liikaa. Luistelu on myös yksi niistä lajeista, joita espanjalaiset toverimme ovat harrastaneet vain pari kertaa. Eli hauskuutta riitti taas… :) Sarah ja Ramona osasivat luistella sen sijaan ihan hyvin. Ja kyllä Blancalla ja Luciallakin alkoi hiljalleen sujua harjoittelun jälkeen. Veronicalla oli vähän vaikeampaa. Siellä sitä mentiin ympyrää milloin mitenkin…ja opetin Ramonalle muutamia ”temppuja”. Luisteltiin pari tuntia ja ihan kivaa oli, vaikka ne luistimet olivatkin tylsät ja vähän vaikeuttivat mm. pysähtymistä.
Tällä viikolla olen saanut pari kertaa pientä valitusta, kun olen ollut vielä ottamassa iltapalaa pari minuuttia yhdeksän jälkeen, kun ovia ollaan tultu laittamaan kiinni…rasittavaa. Ja tällä viikolla kaksi kertaa multa on varastettu juustoa jääkaapista! Avaamattomasta pakkauksesta (250g) lähti ensin puolet ja sitten jäljellä olevasta palasta vielä puolet. Ärsyttävää! Laitoin tänään jääkaapin oveen lapun, että osta varas omat juustosi…
Perjantaina kävin taas töiden jälkeen syömässä ja kaupoilla. Tällä kertaa piti ostaa vähän ylimääräisiä petivaatteita vieraille, Tiina ja Mika ovat tulossa käymään 2 viikon päästä! Osan saan onneksi lainaan Veronicalta, mutta osa piti ostaa. Lisäksi ostin herätyskellon ja kävin ruokakaupassa. Taas meni sen verran aikaa, etten ehtinyt päivän ensimmäiseen jumppaan, mutta menin sitten toiseen (joogaan). Kävin salilla suihkussa ja menin siitä suoraan tapaamaan Blancaa ja Veroa. Menimme taas syömään, tällä kertaa itävaltalaista ruokaa. Testasin kanasta tehdyn Wieninleikkeen ja jälkiruoan ”Mohr in Hemd”, joka oli sellaista suklaavanukasta, vähän kuin suklaakakkua, joka tarjottiin kermavaahdon ja suklaakastikkeen kera. Herkullista, muttei kovin kevyttä… Menimme sitten vielä siihen samaan baariin, jossa kävimme viime viikollakin, juomassa yhdet drinkit ja tapaamassa ihmisiä. Taas tapasin sen Hannun vain vilaukselta, koska taas piti lähteä ajoissa kotiin nukkumaan.
Lauantaina oli jälleen aikainen herätys ja laskettelupäivä. Kävelin Veronican kanssa aamulla asemalle, jossa tapasimme muun porukan puoli kahdeksalta. Muu porukka oli tällä kertaa Lucia, Sarah, Sarahin poikaystävä, Ramona, Ramonan poikaystävä, Alan ja Berni. Jälleen matkustimme junalla Günauhin ja bussilla Kasbergiin. Muilla oli välineet mukana (omat tai lainatut), vain mun, Lucian ja Veron piti vuokrata. Pääsimme tällä kertaa hieman nopeammin ylös ja asiaan. Lucia, Vero ja Berni kolusivat aloittelijoina keskenään sinisiä rinteitä. Me muut sitten mentiin porukalla tai pienemmissä ryhmissä muitakin rinteitä. Lähes kaikki rinteet tuli taas koluttua läpi. Pari sellaista rinnettä, jotka viime viikolla olivat kiinni, olivat nyt auenneet. Lunta riitti, rinteet olivat kunnossa ja sää oli taas loistava. Alhaalla laaksossa oli pilvistä ja vähän sumuista, mutta ylhäällä vuorella paistoi aurinko siniseltä taivaalta! Pilvet roikkuivat vuorien välissä; ylhäältä oli jännä katsoa alas, kun laaksoa alhaalla ei näkynyt, vain pilvet. Kaapelikärryllä mentiin pilvien läpi niiden yläpuolelle ja lopussa laskettiin niiden läpi alas. Puolessa välissä päivää tavattiin koko porukan voimin ja käytiin syömässä. Testasin paikallisista ruoista nyt gulassikeittoa. Päivä oli jälleen kaikin puolin loistava. Pois lähdimme neljän junalla. Niin, täällä siis monet laskettelukeskukset ovat auki vain valoisan ajan tai vähän vähemmänkin aikaa (esim. Kasberg 9-16), eikä niissä edes ole valoja. Suomessahan varmaan kaikki rinteet ovat valaistu ja monet ovat auki iltamyöhään. Suomessa valojen käyttö on kyllä ymmärrettävää, koska keskellä talvea valoisaa ei kovin montaa tuntia ole. Vähän tuntuu siltä, että täälläkin voisivat rinteet olla hieman kauemmin auki, jotta aikaa olisi enemmän, mutta maassa maan tavalla…
Lauantai-ilta kului lepäillen kotosalla.
Sunnuntai oli taas hyvin ”laiska” päivä. Nukuin la-su yönä 13 tuntia ja päivä meni lähinnä koneen ääressä, tätä blogia kirjoitellessa ja netissä. Välissä tietty söin ja tiskailin. Illalla iski taas ärsytys tuon keittiön suhteen. Olin menossa hakemaan iltapalaa vähän ennen kymmentä ja huomasin, että keittiö oli lukossa! En muistanut, että se menee sunnuntainakin yhdeksältä kiinni… Jäi sitten iltapala väliin :( Pitää tästä lähtien yrittää muistaa…
Toinen viikkoni Welsissä on noudatellut hyvin pitkälle edellisen viikon kaavaa. Arkipäivät ovat menneet lähinnä töissä ja jumpissa. Viikonloppukin oli melko samanlainen kuin viikko sitten.
Maanantaina jatkoin töissä viskositeetti- ja pintajännitysmittauksia, joita perjantaina pääsin ensimmäisen kerran kokeilemaan. Tiistaina pääsin opettelemaan erään painovärityypin tekemistä. Se oli lähinnä ensin kiinteiden aineiden punnitsemista, sitten nesteiden punnitsemista, sekoittelua ja tämän seoksen sekoittamista pigmenttiseoksen kanssa. Tarkkaa puuhaa… Loppuviikon tein näitä samoja hommia vähän vuorotellen. Työpäivät alkavat hiljalleen olla rutiininomaisia, tosin en vielä ole oppinut kaikkia hommia mitä tulen tekemään. Porukkaan olen jo ihan hyvin sopeutunut. Tapasin tällä viikolla vielä Yurin, joka palasi lomalta Ukrainasta. Ihan mukavalta vaikutti hänkin. Tiistaina oli hieman erikoisempi ruokatunti. Peterillä oli synttärit, ja hän tarjosi sen kunniaksi kaikille ruoan; erilaisia makkaroita, sämpylöitä, lisäkkeet ja juomat. Erikoista tässä oli se, että tarjolla oli myös olutta ja kuohuviiniä! Siis alkoholia töissä! Kuulemma pieni määrä on ok erikoistilanteissa… :)
Jumppien saralla maanantaina tuli kokeiltua paria uutta tuntia; H.I.I.T trainingia (High Intensity Interval Training) ja Waschbrettbauchia. HIIT (50 min) oli semmonen tunti, missä tehtiin vuorotellen aerobisia, liikkuvia osuuksia ja lihaskuntoa. Liikkuvat osuudet oli yksinkertaisia aerobicmaisia liikkeitä ja lihaskunnoissa tehtiin oikeastaan koko kroppaa kumppareiden, käsipainojen ym. avulla. Tunti oli ihan ok. Ohjaaja oli sama kuin torstain ”pumpissa” eli ihan mukava tapaus. Lihaskuntoliikkeet tuntuivat ihan hyvin. Aerobiset osuudet olisivat saaneet olla vähän rankempia/pitempiä.
Waschbrettbauch (25 min) oli saman ohjaajan pitämä vatsalihastunti. Tehtiin erilaisia vatsalihasliikkeitä, neljää liikettä, toistoja riittävästi. Ja koko ”patteri” kolme kertaa läpi. Oli tehokasta.
Tiistaina testasin Body Power-tunnin (95 min). Sitä piti se sama mies kuin torstain Thai Boxingia. Tälläkin tunnilla tehtiin vuorotellen aerobista ja lihaskuntoa. Aerobisissa osuuksissa oli yksinkertaisia tehokkaita liikkeitä, osa tehtiin laudan kanssa. Ja lihaskunnossa tehtiin koko kroppaa käsipainoilla, kuminauhoilla, sellaisella tangolla ym. Ja jälleen lihaksissa kyllä tuntui, mutta aerobiset osuudet olisivat saaneet olla rankempia. Ohjaaja oli ihan jees. Tämän miehen erikoisuutena taitavat olla kamalat loitontajaliikkeet…peppu saa kyytiä… :) Tiistaina kävin myös saunassa.
Torstaina kävin samoilla tunneilla kuin edellisellä viikolla (Muscle power ja Thai boxing). Nyt tuosta ensiksi mainitusta sai enemmän irti, kun käytti enemmän painoja ja vaihtoi niitä joka välissä.
Perjantaina kävin vielä joogassa. Se oli joogatunniksi kyllä hieman erikoinen. Mainittakoon, etten ole pelkässä joogassa paljoakaan käynyt, koska harrastan balancea sen sijaan, mutta luulen silti jotain joogasta tietäväni. Tunti aloitettiin hieman vauhdikkaammalla musiikilla ja lämmittelyllä, joka ei ollut joogaa nähnytkään! Sitä kesti onneksi vain viitisen minuuttia. Sitten siirryttiin perusjoogaan, aurinkotervehdyksiin. Sarja oli ihan ok, mutta se tehtiin mielestäni melko nopeasti. Sen jälkeen, keskellä tuntia, käytiin makaamaan ja rentoutumaan! Rentoutus lopussa on kyllä ok, mutta keskellä tuntia mielestäni vähän outoa. Mulle tuli siinä tosi kylmäkin, kun en tajunnut laittaa enempää päälle, enkä viitsinyt kesken kaiken hakea paitaa ja sukkia. Lisäksi juuri mun vieressä sattui olemaan sellainen suitsuke-härpäke, jonka voimakas haju ärsytti. Rentoutumisen jälkeen jatkettiin perinteisiä joogaliikkeitä (esim. tasapainoliike ja kiertoja), mutta esimerkiksi sotureita ei kummastuksekseni tehty. Lopuksi oli vielä sellaista vähän turhanpäiväistä istumista. Toki rentoutumiset ja hengittelyt kuuluvat joogaan, mutta nyt tuntui, että niitä tehtiin enemmän kuin itse liikkeitä… No, pitänee mennä joskus vielä uudestaan ja katsoa, voiko siellä ruveta käymään vai pitääkö jättää väliin.
Keskiviikkona tuli jumppien sijaan käytyä luistelemassa (jäähallissa, täältä ei ulkoratoja löydy). Mukana menossa olivat Blanca, Veronica, Lucia, Sarah ja Ramona itseni lisäksi. Sarahilla oli omat luistimet, meidän muiden piti vuokrata ne. Luistelu ja vuokraus maksoi yhteensä 7 euroa. Luistimet olivat muuten ihan ok, mutta valitettavan tylsät. Jää sen sijaan oli hyvä ja ihmisiä sopivasti, ei liikaa. Luistelu on myös yksi niistä lajeista, joita espanjalaiset toverimme ovat harrastaneet vain pari kertaa. Eli hauskuutta riitti taas… :) Sarah ja Ramona osasivat luistella sen sijaan ihan hyvin. Ja kyllä Blancalla ja Luciallakin alkoi hiljalleen sujua harjoittelun jälkeen. Veronicalla oli vähän vaikeampaa. Siellä sitä mentiin ympyrää milloin mitenkin…ja opetin Ramonalle muutamia ”temppuja”. Luisteltiin pari tuntia ja ihan kivaa oli, vaikka ne luistimet olivatkin tylsät ja vähän vaikeuttivat mm. pysähtymistä.
Tällä viikolla olen saanut pari kertaa pientä valitusta, kun olen ollut vielä ottamassa iltapalaa pari minuuttia yhdeksän jälkeen, kun ovia ollaan tultu laittamaan kiinni…rasittavaa. Ja tällä viikolla kaksi kertaa multa on varastettu juustoa jääkaapista! Avaamattomasta pakkauksesta (250g) lähti ensin puolet ja sitten jäljellä olevasta palasta vielä puolet. Ärsyttävää! Laitoin tänään jääkaapin oveen lapun, että osta varas omat juustosi…
Perjantaina kävin taas töiden jälkeen syömässä ja kaupoilla. Tällä kertaa piti ostaa vähän ylimääräisiä petivaatteita vieraille, Tiina ja Mika ovat tulossa käymään 2 viikon päästä! Osan saan onneksi lainaan Veronicalta, mutta osa piti ostaa. Lisäksi ostin herätyskellon ja kävin ruokakaupassa. Taas meni sen verran aikaa, etten ehtinyt päivän ensimmäiseen jumppaan, mutta menin sitten toiseen (joogaan). Kävin salilla suihkussa ja menin siitä suoraan tapaamaan Blancaa ja Veroa. Menimme taas syömään, tällä kertaa itävaltalaista ruokaa. Testasin kanasta tehdyn Wieninleikkeen ja jälkiruoan ”Mohr in Hemd”, joka oli sellaista suklaavanukasta, vähän kuin suklaakakkua, joka tarjottiin kermavaahdon ja suklaakastikkeen kera. Herkullista, muttei kovin kevyttä… Menimme sitten vielä siihen samaan baariin, jossa kävimme viime viikollakin, juomassa yhdet drinkit ja tapaamassa ihmisiä. Taas tapasin sen Hannun vain vilaukselta, koska taas piti lähteä ajoissa kotiin nukkumaan.
Lauantaina oli jälleen aikainen herätys ja laskettelupäivä. Kävelin Veronican kanssa aamulla asemalle, jossa tapasimme muun porukan puoli kahdeksalta. Muu porukka oli tällä kertaa Lucia, Sarah, Sarahin poikaystävä, Ramona, Ramonan poikaystävä, Alan ja Berni. Jälleen matkustimme junalla Günauhin ja bussilla Kasbergiin. Muilla oli välineet mukana (omat tai lainatut), vain mun, Lucian ja Veron piti vuokrata. Pääsimme tällä kertaa hieman nopeammin ylös ja asiaan. Lucia, Vero ja Berni kolusivat aloittelijoina keskenään sinisiä rinteitä. Me muut sitten mentiin porukalla tai pienemmissä ryhmissä muitakin rinteitä. Lähes kaikki rinteet tuli taas koluttua läpi. Pari sellaista rinnettä, jotka viime viikolla olivat kiinni, olivat nyt auenneet. Lunta riitti, rinteet olivat kunnossa ja sää oli taas loistava. Alhaalla laaksossa oli pilvistä ja vähän sumuista, mutta ylhäällä vuorella paistoi aurinko siniseltä taivaalta! Pilvet roikkuivat vuorien välissä; ylhäältä oli jännä katsoa alas, kun laaksoa alhaalla ei näkynyt, vain pilvet. Kaapelikärryllä mentiin pilvien läpi niiden yläpuolelle ja lopussa laskettiin niiden läpi alas. Puolessa välissä päivää tavattiin koko porukan voimin ja käytiin syömässä. Testasin paikallisista ruoista nyt gulassikeittoa. Päivä oli jälleen kaikin puolin loistava. Pois lähdimme neljän junalla. Niin, täällä siis monet laskettelukeskukset ovat auki vain valoisan ajan tai vähän vähemmänkin aikaa (esim. Kasberg 9-16), eikä niissä edes ole valoja. Suomessahan varmaan kaikki rinteet ovat valaistu ja monet ovat auki iltamyöhään. Suomessa valojen käyttö on kyllä ymmärrettävää, koska keskellä talvea valoisaa ei kovin montaa tuntia ole. Vähän tuntuu siltä, että täälläkin voisivat rinteet olla hieman kauemmin auki, jotta aikaa olisi enemmän, mutta maassa maan tavalla…
Lauantai-ilta kului lepäillen kotosalla.
Sunnuntai oli taas hyvin ”laiska” päivä. Nukuin la-su yönä 13 tuntia ja päivä meni lähinnä koneen ääressä, tätä blogia kirjoitellessa ja netissä. Välissä tietty söin ja tiskailin. Illalla iski taas ärsytys tuon keittiön suhteen. Olin menossa hakemaan iltapalaa vähän ennen kymmentä ja huomasin, että keittiö oli lukossa! En muistanut, että se menee sunnuntainakin yhdeksältä kiinni… Jäi sitten iltapala väliin :( Pitää tästä lähtien yrittää muistaa…
Ensimmäinen kokonainen viikko Itävallassa takana; töitä, jumppailua, asioiden hoitelua, kevyt ravintola/baarireissu, laskettelureissu ym.
Ma-su 11.-17.1.2010
Ensimmäinen kokonainen viikko Welsissä on nyt siis takana. Paljon on ehtinyt tapahtua, on ollut jopa kiireistä. Aloitin työt maanantaina seitsemältä. Kävin sitä ennen aamupalalla, aikaisin töihin menevät saavat aamupalaa jo ennen seitsemää. Se oli samaa kuin perjantaina, eli söin sämpylän ja kaakaota. Viikon mittaan huomasin, että se on aina sitä samaa, tosin joskus saattaa olla tarjolla myös esim. jugurttia tai hedelmiä tai muroja. Aloin myös ottamaan oman tuoremehun mukaan, jotta aamu lähtisi paremmin käyntiin.
Menin maanantaista alkaen kävellen töihin. Maanantaina ja tiistaina menin yksin, mutta keskiviikosta lähtien kävelin töihin ja kotiin espanjalaisen Susannan kanssa. Hän asuu tässä samassa talossa kerrosta alempana ja on töissä samassa firmassa, tosin eri osastolla (samalla kuin Andi). Tavattiin maanantaina töissä ruokatunnilla, Susanna ja Andi käyvät meidän osaston taukohuoneessa syömässä, koska meidän osastolla on nuorempaa ja kansainvälisempää porukkaa.
Olen nyt siis töissä yrityksessä nimeltä Tiger Coatings. Se on melko iso ja kansainvälinen firma. Työntekijöitä on maailmanlaajuisesti joku 800, joista puolet on täällä Welsissä. Yritys valmistaa erilaisia päällystysmateriaaleja erilaisille pinnoille. Powder Coatings-osasto onkin se isoin. Täällä Welsissä on sen puolen tuotantolaitos ja tutkimuskeskus. Inkjet-osasto (painoväri), jossa itse työskentelen, on paljon pienempi ja melko uusi. Tutkarilla tutkimme siis painovärejä; valmistamme erilaisia väriaineita erilaisille pinnoille ja tutkimme niiden ominaisuuksia. Pieniä eriä tehdään myös myyntiin. Teolliseen tuotantoon asti ei vielä olla päästy, tämä puoli on firmassa vielä uusi ja vasta tutkimusasteella. Welsissä on sitten lisäksi myyntiä, markkinointia ym. Tuotantolaitoksia ja myyntikonttoreita on myös muualla maailmassa.
Painoväriosastolla meitä on labrahommissa mukava pieni ryhmä. Dieter (itävaltalainen) on pomo, joka vastaa kaikesta, ihan mukava 30-40 v.(?) mies. Ja sitten meitä onkin kasa muoria naisia (20-30 v.); saksalainen Ramona (jo valmistunut, hieman pitempään täällä ollut), itävaltalaiset oppisopimusopiskelijat Sarah ja Marina (ovat olleet Tigerilla jo jonkin aikaa), espanjalaiset harjoittelijat Blanca, Veronica ja Lucia (jo valmistuneita, Veronika ollut täällä puoli vuotta, Lucia ja Blanca hieman kauemmin) sekä minä. Lisäksi on yksi ukrainalainen tohtoriopiskelija (mies), jota en ole vielä tavannut. Hän tekee omaa tutkimustaan, ei siis samoja töitä kuin me muut. Myös hieman vanhempi itävaltalainen mies, Peter, tekee töitä meidän labrassa. Hän hoitaa pienimuotoisen tuotannon. Me muut siis teemme tutkimusta. Tutkimusvaiheen läpäisseet värit tehdään siis vielä labrassa, eikä tehtaalla, sen verran alussa homma vielä on. Välillä labrassa pyörähtää muutama muukin ihminen (pari naapurilabran tyttöä), mutta lähinnä tällä porukalla tehdään hommia. Ja tosiaan Andi ja Susanna käyvät meidän kanssa syömässä. Töitä tehdään ma-to 7-16, aamulla on vartin kahvitauko ja puolen päivän aikaan 45 minuutin ruokatauko. Neljän päivän aherrus palkitaan perjantaina, jolloin töissä ollaan vain 7-12! Saa vähän pidemmän viikonlopun… :)
Maanantaina Dieter kierrätti minua ympäri laitosta ja esitteli ihmisille, kertoi kaikkia yleisiä asioita ym. Loppupäivän lueskelin/selailin yhtä kirjaa ja kansiota, jotta pääsisin vähän jyvälle tulevista hommista. Tiistaina tein Blancan kanssa erästä erikoishommaa. Meidän piti testata muutamaa uutta raaka-ainetta; kuinka ne käyttäytyvät muiden raaka-aineiden kanssa (esim. sakkautuvatko vai ei). Keskiviikkona ja torstaina jatkoin samaa hommaa yksin. Perjantaina pääsin jo vähän testailemaan niitä töitä, joita tulen seuraavat kuusi kuukautta tekemään. Sarah opetti minulle viskositeetin ja pintajännityksen mittausta. Ensi viikolla pääsen toivottavasti ihan kunnolla ”oikeiden” töiden pariin.
Maanantai-ilta kului kämpillä asioita hoidellessa (ja netissä pyöriessä). Tässä on pitänyt pitkin viikkoa tehdä jos jonkinlaista; rekisteröityä, avata tili, hommata uusi puhelinliittymä, etsiä jumppapaikka, selvitellä tämän talon käytäntöjä ym. Maanantaina kävin myös iltaruoalla tuolla alhaalla. Tai oikeastaan otin ruoan mukaan. Tapasin myös Andin ja Veronikan (ja muutamia muita). Se iltaruoka on kuitenkin aina jotain hieman kevyempää (toisin kuin luulin); täytettyä patonkia, lämpimiä leipiä, salaattia tms. Halutessaan saa myös kevyttä keittoa. Lisäksi lounaan jämiä voi myös kysellä. Itselleni tuo ruoka-aika on vähän hankala; kuuden maissa ei yleensä vielä ole hirveä nälkä ja usein myös jumpat sattuvat tuohon aikaan (alkaa 18.30). Toisaalta ruoan haluaisi hyödyntää, koska se vuokraan kuuluu. Tiistaista lähtien teinkin niin, että hain aina ennen jumppaan menoa iltaruoan rasiaan. Sen pystyi sitten syömään myöhemmin iltapalaksi tai seuraavana päivänä töissä ruoaksi. Töihin otan aina omat eväät (ruoan). Viikonloppuna pitää tehdä ruokaa aina sen verran reilusti, että sitä riittää seuraavalle viikolle. Tosin liikaa ei voi tehdä, koska ruoan pitää säilyä jääkaapissa, koska pakastinta ei ole. Viikolla ei hirveästi ole aikaa kokkailla; se pitää melkeinpä hoitaa töistä tulon ja jumpan välissä, koska jumpasta tulo venyy yleensä 20-21 välille ja keittiön ovet laitetaan lukkoon yhdeksältä (mikä on tosi typerää). Tajusin tuon vasta eräänä päivänä (olikohan tiistai), kun olin salilla ja kävin sen jälkeen vielä saunassa ja tulin kotiin vasta yhdeksän jälkeen. Kun menin hakemaan iltapalaa, huomasin kauhukseni, että keittiön ovi on lukossa! Onneksi eräs alakerran toimiston täti sattui juuri kulkemaan ohi ja pyysin häntä avaamaan oven. Keittiö pistetään kiinni, etteivät opiskelijat yötä myöten mellasta siellä. Muutenkin näitä paikallisia opiskelijoita (jopa amk-opiskelijoita) paapotaan täällä; täti kiertää joka ilta kymmeneltä katsomassa, että kaikki ovat huoneissaan! Onneksi samaa ei sovelleta meihin ulkomaalaisiin. Ja noita koululaisia paapotaan vielä enemmän… He eivät edes saa jäädä viikonlopuksi tänne. Koululaisten asuttamat yläkerrokset lukitaan kokonaan ja hissi ei toimi viikonloppuna. Alakerrokset (amk-opiskelijat ja ulkkarit) pidetään auki ja keittiöt tarvittaessa. Tuo oma keittiö on siis viikonloppuna aina auki. Alakerran iso keittiö on lukossa ja osa muista tiloista myös. Samoin ulko-ovet. Kaikki ovet ovat täällä muuten melko outoja. Kun esim. oman huoneen oven laittaa kiinni, se ei mene lukkoon, vaan se pitää erikseen avaimella lukita. Myös jos on sisällä huoneessa ja oven haluaa lukkoon, se pitää avaimella lukita. Tämän vuoksi viikonloppuna ulos meneminen ulko-ovista on melkoinen operaatio; ovi auki, itse ulos, ovi lukkoon, toinen ovi auki, itse ulos, toinen ovi lukkoon…
Niin, eli keittiön hankalista aukioloajoista johtuen ruoan laitto on vielä asteen hankalampaa. Myös aamulla meidän aikaisin töihin menevien on pitänyt pyytää, että keittiöt avataan jo kuudelta seitsemän sijaan, jotta saadaan eväät jääkaapista. Myös kaupassa käynti on aavistuksen hankalaa, koska jumpan jälkeen kauppaan ei ehdi, koska täytyy kiiruhtaa kotiin, jotta ehtii hakea iltapalaa keittiöstä ajoissa. Tosin kaupatkaan eivät silloin ole enää auki, useimmat ruokakaupat menevät kiinni 19-20 maissa. Yksi kauppa olisi auki yhdeksään, mutta se ei valitettavasti osu matkan varrelle. Eli viikonloppuisin (pe/la) pitää ostaa paljon ruokaa, jotta viikolla selviäisi mahdollisimman vähillä kauppakäynneillä. Työmatkan varrella on semmoinen pikkuinen kauppa, sieltä voi tarvittaessa hakea jotain pientä. Jos tarvitsee isompaa, pitää yrittää ehtiä töistä tulon jälkeen ennen jumppaa… No, pitää vain yrittää löytää sopivat rutiinit, jotta saa arjen sujumaan. Ja on tässä talossa asumisessa muutama hyväkin puoli esim. tuon keittiöjutun vastapainoksi; esim. siivota ei tarvitse ja myös vessapaperi kuuluu palveluihin. Myös vuokranmaksu on tehty helpoksi; sitä ei tarvitse itse maksaa, vaan se otetaan tililtä automaattisesti.
Arki-illat ovat tällä viikolla menneet noiden ruoanlaitto- ja kauppahärdellien sekä asioiden hoitelun ja nettailun lisäksi siis salilla/jumpissa. Löysin tosiaan tästä kaupungista vain yhden salin, jossa on jumppia (Arena Fit&Fun). Menin käymään siellä tiistaina, kun maanantaina en ehtinyt. Sain silloin tiistaina käydä siellä ilmaiseksi tutustumassa. Minulle näytettiin paikat ja kävin sitten salilla, koska en ehtinyt sen illan jumppaan, ja lisäksi saunassa. Paikka oli ihan ok. Kuntosali oli suunnilleen samantasoinen kuin Kotkassakin Ladyllä/Popilla. Lisäksi siellä oli pieni erillinen osasto vain naisille ja venyttelyhuone. Pukuhuoneet ja suihkut olivat ok. Rentoutumisalueella oli infrapunasauna, normaalit saunat naisille ja miehille ja yksi sekasauna. Jumppasali oli kaikin puolin hyvä (itse sali, välineet ym.) ja ihan hyvän kokoinen, lähes Popin ison salin kaltainen. Lisäksi siellä oli 2 squash-kenttää ja pieni kahvila. Sali on aika hyvässä paikassa, keskustan kupeessa. Sinne kävelee tästä noin vartissa.
Tiistaina kävin tosiaan salilla. Treenin päätteeksi menin saunaan. En ollut ihan varma millainen saunakulttuuri täällä on ja voiko saunaan esimerkiksi mennä normaalisti alasti. Kävin ensin suihkussa ja menin pyyhkeen kanssa naisten saunan liepeille. Ovessa sattui olemaan ikkuna, josta kurkkasin puolihuolimattomasti sisään ja kun näin, että siellä oli ihmisiä ilman vaatteita, pystyin heittämään pyyhkeen pois ja menemään sisään. Muut saunassa olijat tosin istuivat tai makailivat pyyhkeiden päällä ja itselläni oli pefletti, mutta se ajanee saman asian. Sauna oli onneksi ihan kuin Suomessakin, lämpöä oli mukavat 80 astetta. Ajattelin ensin, ettei siellä saanut heittää löylyä, mutta onneksi se luulo osoittautui vääräksi. Eli sauna oli ihan hyvä ja normaali. Tosin keskieurooppalaiseen tapaan saunan ulkopuolella oli saunomisohjeet ja sisällä saunomisaikaa mittava tiimalasi :). Sekasaunasta en sitten tiedä, pitääkö siellä olla pyyhe päällä. Tosin eipä sillä ole väliä, koska sinne ei tarvitse mennä. Naisten sauna riittää ihan hyvin.
Keskiviikkona kävin illan jumpissa, stepissä (50 min) ja pilateksessa (50 min). Step ei ollut mikään paras mahdollinen, mutta ihan ok, ehkä siellä kestää käydä. Se oli sellaista perinteistä koreografista steppiä koko tunti, lopussa pienet venyttelyt. Sarja oli ihan ok, tosin siinä oli melkeinpä liikaakin pyörimistä, joka syö tehoja. Lisäksi harjoitteluvaiheessa kaikkea toistettiin mielestäni hieman liian kauan. Ohjaaja teki ehkä vähän laiskasti ja lähes koko ajan selkä meihin päin. Lisäksi välillä ”pysähdyttiin” katsomaan jokin kohta hitaammin. Eli aika paljon sellaista, mitä olisin itse tehnyt toisin. Luulen jopa, että pystyisin itse pitämään paremman tunnin… Sarja oli kuitenkin ihan ok. Muutamia pyörimisiä jätin pois ja tein ponnistuksella kaiken minkä pystyi ja juoksin välimarssit. Kyllä siinä sitten sai vähän hikeä pintaan. Ei tunti kyllä yhtä tehokas ollut kuin meidän Pop/Ladystep, Bodystepistä puhumattakaan. Tosin koreografinen step ei yleensä olekaan niin rankka. Pitää vaan tehdä isosti ja tehokkaasti kaikki ja vähän ekstraakin, niin eiköhän tuo mene. Alussa myös se oli outoa, ettei ohjaaja esitellyt itseään, ei kysynyt, onko ensikertalaisia eikä kertonut mitään tunnista, aloitti vaan. Siinä tuli vähän sellainen ulkopuolinen tunne ekakertalaiselle eikä oikein tiennyt mitä tuleman pitää. Se oli hyvä konkreettinen muistutus itselle, kun tunteja pitää, että aina pitää muistaa esittelyt!
Pilates-tunnilla ei myöskään sen enempää esitelty/höpötelty alkuun, vaan mentiin suoraan asiaan. Tämä tunti oli kuitenkin kokonaisuudessaan aika hyvä. Perinteisiä pilatesliikkeitä tehtiin. Lisäksi apuna käytettiin sellaista pientä pehmeää palloa ja ”tyynyä” sekä pieniä käsipainoja. Ohjaaja oli myös ihan hyvä. Tehokkaalta tuntui. Tätä pitää ehdottomasti harrastaa myös jatkossa. Keskiviikkona tuntien jälkeen tein myös salille liittymissopimuksen puoleksi vuodeksi.
Torstaina sain korttini, kunhan olin ensin maksanut puolen vuoden treenit. Tuossa puolen vuoden sopimuksessa pitää maksaa koko aika etukäteen. Tuntui vähän hurjalta maksaa yli 300 euroa yhdellä kertaa, mutta nyt kun se on maksettu, voi vaan treenailla, eikä tarvitse enää mitään maksella. Nyt se sitten ikään kuin makselee koko ajan itseään takaisin…
Torstaina kävin myös parilla tunnilla; Muscle powerissa (50 min) ja Thai boxingissa (50 min). Muscle power oli täkäläinen Body Pump. Eli pelkkää lihaskuntoa tangoilla. Pumpista tunti erosi (huonompaan suuntaan) muutaman asian kohdalla. Taustalla soi normi aerobic-musa, eikä tietyt biisit, eikä liikkeitä siis tehty ”musiikkiin”. Lämmittely tehtiin pelkällä tangolla. Sitten tehtiin isommilla painoilla isommat lihasryhmät (kyykyt, askelkyykyt, rinta, selkä) putkeen ilman painojen vaihtoa. Sitten pienemmillä painoilla pienet lihasryhmät (ojentaja, hauis, olkapäät) putkeen. Lopuksi tehtiin vatsat ja venyteltiin. Tuo, ettei painoja vaihdettu joka välissä, oli tietenkin ongelma, koska olen tottunut tekemään esim. kyykyt tuplasti isommilla painoilla kuin rinnan. Tunti ei vielä toistaiseksi tuntunut niin hirveästi, koska en uskaltanut tehdä hirmuisen isoilla painoilla, koska en tiennyt mitä on tulossa. Seuraavalla kerralla voin laittaa painoja enemmän, koska tiedän mitä tuleman pitää. Seuraavalla kerralla meinaan myös nopeasti vaihtaa painoja joka välissä; juttelin tunnin jälkeen ohjaajan kanssa, ja hän sanoi ettei se häntä haittaa… Eli tunnista saa kyllä tehokkaan, kunhan saa painot kohdalleen. Musiikin kohdalla pitää nyt tyytyä siihen, mitä on… Ainiin, ohjaaja kyseli tunnin lopussa, olenko tehnyt tätä paljon/olenko ohjaaja, kun tekniikka oli kuulemma niin hyvä… :)
Thai Boxingia ohjasi mies, joka teki osan liikkeistä vähän hassusti, mutta piti ehkä vähän rankemman tunnin kuin osa naisista. Tunnilla tehtiin osittain vähän aerobicmaisia liikkeitä, mutta jonkin verran siellä oli sitten mukana kaikkia lyöntejä ja potkuja. Osassa liikkeistä käytettiin steppilautaa apuna. Välillä tehtiin aina lihaskuntoa, lähinnä ylävartaloa (esim. lyöntejä käsipainojen kanssa) ja keskikroppaa. Eli aerobiset ja lihaskunto-osuudet vuorottelivat. Lihaskuntoliikkeet tuntuivat tehokkailta. Aerobiset osuudet olisivat voineet olla rankempiakin, tai sitten niitä olisi pitänyt tehdä kerralla kauemmin. Hikeä sai pintaan ja lihaksissa tuntui, mutta kovin korkealle ei sykettä saanut. Ihan ok tunti kuitenkin.
Myöskään torstain tunneilla ei juurikaan mitään esittelyjä harrastettu. Ohjaajilla tuntuu olevan myös hieman paha tapa tulla tunnille ihan viime tipassa. Ja lähes kaikki tunnit ovat kestäneet pitempään kuin mitä lukujärjestyksessä sanotaan… Vähän erilainen jumppakulttuuri täällä tuntuu olevan kuin mihin Suomessa on tottunut. Mutta siihen yritetään nyt sopeutua. Paikka on kuitenkin täkäläisittäin ihan hyvä ja ohjaajat ovat kaikki koulutettuja ym. Täällä ilmeisesti vaan on tapana tehdä tietyt asiat vähän eri tavalla kuin Suomessa.
Perjantai toi vähän muutosta arjen rutiineihin. Töistä pääsin tosiaan jo puolilta päivin. Kotiin päästyäni kävin alhaalla syömässä. Perjantaisin saan mennä syömään lounaan, koska iltaruokaa ei ole (asuntola menee ”kiinni”). Saatuani mahan täyteen, lähdin kaupungille. Kävin ostamassa täkäläisen liittymän, kotitossut, lisää eväsrasioita ym. Kierroksen lopuksi piti käydä ruokakaupassa. Kävin siinä kaupassa, jonka viimeisimmäksi bongasin, ja se osoittautuikin kaikkein parhaaksi. Lisäksi se on lähimpänä kotia. Kaupoilla meni sen verran pitkään, etten ehtinyt enää jumppaan. Illan toiseen jumppaan olisin ehtinyt, mutten lähtenyt, koska illan suunnitelmat olivat vielä vähän epäselvät. Ehdin olla kotosalla jonkin aikaa (netissä). Illalla lähdin Veronican ja Blancan kanssa ulos syömään. Kävimme italialaisessa ravintolassa, jossa söin hyvän sydämenmuotoisen :) pizzan. Blanca ja Vero tilasivat viiniä, jota itsekin otin, kun luulin sen olevan samaa hyvää valkoviiniä (kukkaviiniä), mitä Suomessa tulee usein juotua (Lambrusco). Hämmästyin suuresti, kun pöytään tulikin punaviiniä! Itsehän en punaviiniä juo, pidän vain valkoisesta. Maistoin kuitenkin, ja yllätys yllätys, tämä punaviini olikin ihan hyvää! Pitää Suomessa katsoa, saako kyseistä viiniä alkosta… Syötyämme menimme vielä erääseen baariin, joka vaikutti oikein mukavalta istuskelu/juttelu/hengailupaikalta. Se on kuulemma melko suosittu paikka käydä muutamalla ennen discoon tms. menoa. Ja porukkaa kyllä riittikin. Tapasin muutamia Veron ja Blancan kavereita, mm. panamalaisen Alanin, intialaisen Kanan :) ja itävaltalaisen Bernin. He ovat kaikki töissä täällä ja vaikuttivat mukavilta. Joitain muitakin siinä oli, mutten muista nimiä… Myös Susanna ilmestyi jossain vaiheessa. Tapasin myöhemmin myös suomalaisen Hannun, joka on täällä vaihdossa. Hän on tosin lähdössä takaisin Suomeen ihan kohta. Tosin tänne on kuulemma tulossa heidän koulustaan (olikohan se Heinolan amk?) pari muuta opiskelijaa. Emme ehtineet jutella kauaa, koska olimme juuri lähdössä. No, ehkä tapaan hänet vielä myöhemmin. Paikka tosiaan oli ihan mukava ja ihmisiä riitti. Valitettavasti täällä baareissa saa polttaa, joten käryäkin riitti. Olin jo ehtinyt unohtaa miten savu kirvelee silmiä ja miten pahalle vaatteet illan jälkeen haisevat… Sen verran kauan kielto on Suomessa jo ollut voimassa. Toiseksi, täältä ei valitettavasti saa siideriä. Eli baarissa pitää sitten tilata viiniä tai drinkkejä. Drinkit vaan ovat valitettavasti melko hintavia täällä(kin). Olutta kyllä löytyisi yllin kyllin, täkäläiset juovat sitä paljon, mutta kun itse en siitä pidä. Istuttiin tosiaan kyseisessä paikassa jonkin aikaa, otettiin yhdet ja juteltiin. Oli tosi mukava ilta. Valitettavasti meidän piti lähteä kotiin jo puolen kahdentoista maissa, koska seuraavana päivänä olimme lähdössä laskettelemaan ja aamulla olisi aikainen herätys.
Lauantaina piti sitten tosiaan herätä jo puolen seitsemän aikaan. Nopeat aamutoimet ja kävely juna-asemalle, jossa tapasin Blancan, Veronica, Lucian ja Sarahin puoli kahdeksalta. Ostimme liput ja istahdimme Grünauhin menevään junaan ennen kahdeksaa. Kasberg-Grünaun hiihtokeskuksella ja Itävallan ”VR:llä” eli ÖBB:llä on mukava tarjous; junalippu Welsistä Grünauhin ja takaisin + päivän rinnelippu vain 33 e. Lisäksi lipulla saa pienen alennuksen välineiden vuokrauksesta (maksoivat 14 e). Junamatka kesti tunnin verran. Maisemat muuttuivat matkan edetessä hieman mäkisemmiksi ja lopulta näkyi myös vuoria, samalla lumen määrä hieman lisääntyi. Grünaun kylässäkään (pieni kylä) sitä ei kyllä hirmuisesti ollut. Matkalla myös aurinko alkoi paistaa! Perille saavuttuamme hyppäsimme pienen odottelun jälkeen juna-aseman edestä bussiin, joka vei meidät Kasbergiin. Matka kesti vain kymmenisen minuuttia. Vuoren juurella oli paikka, josta saimme vuokrattua välineet ja vaihdettua paperiset rinnelippumme kortteihin, jotka piti pistää taskuun. Hisseillä olevat portit pystyivät lukemaan korttia sieltä taskusta. Kätevää. En tiedä, onko Suomen laskettelukeskuksissa samanlaiset systeemit, koska siitä on melko pitkä aika, kun olen viimeksi Suomessa lasketellut. Välineiden vuokrauksessa meni jonkun aikaa, koska Espanjan tytöt eivät ole montaa kertaa laskettelua koittaneet, eivätkä oikein tienneet, miltä monojen pitäisi tuntua, jotta ne olisivat sopivan kokoiset.
Viimein kuitenkin saimme välineet (ja kortit) kaikille ja pääsimme itse asiaan. Ensin meidän piti mennä sellaisella kaapelikärryllä (tai mikä lie gondoli onkaan) vuoren rinteelle noin 1200 metrin korkeuteen, josta varsinaiset rinnealueet alkoivat. Kaapelikärryn yläpäässä oli ravintola, sellainen lasten hiihtoalue ja siinä oli muutamia rinteitä ja hissejä. Siirtymäreittiä pitkin pääsi toiselle alueelle, jossa oli myös muutamia rinteitä ja pari hissiä. Kolmannelle alueelle, vuoren laelle (noin 1600 metriin) piti mennä toisella kaapelikärryllä. Sieltä löytyi sitten vielä lisää rinteitä ja hissejä. Yhteensä rinteitä oli joku reilu 20 ja hissejä varmaan noin 10. Eli siis ihan hyvän kokoinen paikka. Itävallan mittakaavassa tuo ei vielä ole suuren suuri, isompiakin paikkoja löytyy. Suomalaiselle paikka oli kuitenkin jo melko iso keskus. Ja Suomessahan ei missään pääse noin korkealle, eikä löydy yhtä pitkiä rinteitä. Tuolla pisin rinne, joka lähtee ihan vuoren huipulta ja päätyy alas laaksoon, on 12 km pitkä ja korkeuseroa kertyy 1200 m! Tosin se on ainoa noin pitkä. Toinen melko pitkä löytyy myös. Loput rinteet ovat noin puolesta kilometristä reiluun kahteen pitkiä ja korkeuseroltaan noin 100-300 m. Sinisiä rinteitä oli jonkin verran, punaisia ehkä eniten ja mustiakin pari. Hisseistä yksi oli tuolihissi ja loput ankkureita (+pari lasten hissiä).
Menimme ensin sinne lasten alueelle, koska Blancalla oli sukset toista kertaa jalassa ja Vero ja Luciakin olivat kokeilleet alle 5 kertaa. Sarah oli luvannut opettaa heitä. Meno oli alkuun aika hauskan näköistä :) Olin heidän kanssaan lasten rinteessä hetken, mutta lähdin sitten omille teilleni. Kokeilin siinä lähellä olevat rinteet läpi (sinisiä ja punainen). Sitten menin vielä katsastamaan ne viereisen alueen punaiset ja siniset rinteet. Keli oli aivan mahtava; aurinko paistoi täydeltä terältä ja pakkasta oli varmaan noin 5 astetta. Lunta oli mukavasti, kaikki oli valkoista. Vuoristoiset maisemat olivat aivan mahtavat! Lähistöllä on jopa 2500 m korkeita huippuja.
Yhden maissa tapasin muut ja menimme syömään. Söimme ulkona ravintolan terassilla mukavassa paisteessa. Hyvin tarkeni. Wieninleike mahassa jaksoi taas jatkaa. Ruoan jälkeen Vero ja Lucia jatkoivat sinisestä rinteestä, johon olivat jo ennen ruokaa uskaltautuneet. Blanca jatkoi koko päivän lasten rinteessä. Sarah lähti tapaamaan paria keskuksessa töissä olevaa kaveriaan. Itse lähdin sinne ihan huipulla olevalle rinnealueelle. Kokeilin sielläkin melkein kaikki rinteet läpi. Paria mustaa yritin vältellä (liian jyrkkiä). Tosin taisin vahingossa laskea yhden mustan, kun luin rinnekarttaa vähän väärin…se olikin kyllä sitten aika hurja. Mutta selvisin ehjin nahoin. Yksi punainen rinne oli suljettu. Myös alempana oli yksi rinne vielä kiinni. Ylhäällä näköala oli vielä hienompi! Ja rinteet olivat hyvät, aurinko paistoi, mikäs siinä sitten laskiessa :) Oli kyllä hyvä päivä! Hissit menivät neljän aikaan kiinni. Lähdin silloin laskemaan sieltä ihan ylhäältä alas kohti laaksoa. Se pitkä rinne oli tosi hauska! Alkupätkä oli sinistä ja sitten punaista. Loppupätkänkin voi mennä sinistä, mutta se oli nyt kiinni. Jonkin aikaa siinä varmaan noin 10 km laskussa meni. Alas päästyäni palautin välineet ja menin odottamaan bussia. Muut olivat lähteneet lähes tuntia aiemmin, koska he olivat menossa Sarahin isälle Grünauhin yöksi ja olivat luvanneet olla siellä neljältä. He olivat suunnitelleet koko reissun jo ennen kuin minä ilmaannuin Itävaltaan. Itse en sinne sitten enää sopinut, mutta halusin kuitenkin lähteä laskemaan. Pääsisin junalla hyvin Welsiin illallakin. Olisin voinut lähteä samaan aikaan kuin muut, mutta halusin laskea hieman pitempään ja mennä sitten seuraavalla bussilla ja junalla. Hyppäsin ensin väärään bussiin, joka vei ihmisiä parkkipaikoille. Pääsin kuitenkin sillä onneksi takaisin lähtöpaikkaan ja siitä oikeaan bussiin, joka vei juna-asemalle. Junalla palasin sitten Welsiin. Kävelin asemalta kotiin ja pysyin kotona koko illan. Oli ihanaa päästä suihkuun, saada iltapalaa ja vaan möllöttää koneen ääressä. Unta ei tarvinnut illalla kauaa hakea.
Sunnuntaina nukuin pitkään. 13 tunnin kauneusunien jälkeen heräilin ja aloittelin päivän askareita. Koko päivä meni rennosti kotosalla pyykkiä pesten (vähän aikaa meni arpoessa, kuinka kone toimii…), ruokaa laittaen, tiskaillen, asioita hoidellen, netissä luuhaten…
Sekalaisia havaintoja matkan varrelta:
-Sää on tähän mennessä Welsissä ollut pääosin pilvinen ja harmaa. Aurinko on pari kertaa näkynyt, muttei kauaa (poikkeuksena lauantai). Lunta on välillä satanut ja välillä se on taas sulanut. Eli paljoa sitä ei valitettavasti ole. Lämpötila pyörii nollan molemmilla puolilla. Muutamana päivänä on puhaltanut viileä tuuli. Sää on kuulemma yleensä talvella Welsissä juuri tällainen. Ennen joulua täällä oli kuulemma enemmän lunta ja talvisempaa, mutta sitten 23.12. puhalsi Välimereltä vuorien yli lämmin Föhn-tuuli, joka toi mukanaan 17 asteen lämpötilan ja sulatti kaikki lumet!
-Täällä on fanaattisia lumen kolaajia. Kun lunta sataa vähänkin, ihmiset ovat heti kolaamassa pihojaan. Eihän Suomessa kukaan jaksa paria senttiä lunta käydä kolamaan vaan sen annetaan vaan olla…
-Jalkakäytävät ovat täällä kovin kapeat. Johtunee kaupungin vanhuudesta…?
-Kaikkia pitää aina tervehtiä. Tai no, ei nyt jokaista kadulla vastaantulijaa, mutta töissä kaikkia, samoin asuntolassa, kun menee kauppaan jne. Aamulla sanotaan ”Morgen”, ruoka-aikaan ”Mahlzeit”, muuten ”Hallo” tai vastaavaa.
-Viiniä ja viinaa myydään kaupoissa. Viini on tosi halpaa. Pullo, joka Suomessa maksaa 7e, maksaa täällä 2e!
-Täällä tulee käveltyä ja seisottua paljon. Arkisin kävelen ensin töihin n. 20 min. Sitten seison/kävelen oikeastaan koko päivän labrassa. Sitten kävelen kotiin. Hetken päästä kävelen jumppaan 15 min., jumppailen ja sitten takaisin. Jos tarvitsee käydä kaupassa tms, tulee kävelyä vielä lisää. Vähän on meinannut seisominen tässä alussa tuntua jaloissa, koska viimeisen muutaman kuukauden Suomessa olen kaiket päivät vaan istunut ja naputellut dippaa. Varmaan seisomiseen kyllä taas äkkiä tottuu. Ja hyväähän se vaan tekee.
-Autoilijat ovat täällä tosi kohteliaita. Jos seisot suojatien reunalla, autoilija aina hiljentää ja antaa kävelijän mennä ensin.
-Kauppojen kassat ovat ärsyttävän pieniä. Kassalla on pakko pakata hyvin nopeasti tai sitten vain nostaa tavarat nopeasti kärryyn ja mennä sivummalle pakkaamaan, koska tilaa ei ole ja seuraavan asiakkaan tavarat tulevat nopeasti päälle…
Ensimmäinen kokonainen viikko Welsissä on nyt siis takana. Paljon on ehtinyt tapahtua, on ollut jopa kiireistä. Aloitin työt maanantaina seitsemältä. Kävin sitä ennen aamupalalla, aikaisin töihin menevät saavat aamupalaa jo ennen seitsemää. Se oli samaa kuin perjantaina, eli söin sämpylän ja kaakaota. Viikon mittaan huomasin, että se on aina sitä samaa, tosin joskus saattaa olla tarjolla myös esim. jugurttia tai hedelmiä tai muroja. Aloin myös ottamaan oman tuoremehun mukaan, jotta aamu lähtisi paremmin käyntiin.
Menin maanantaista alkaen kävellen töihin. Maanantaina ja tiistaina menin yksin, mutta keskiviikosta lähtien kävelin töihin ja kotiin espanjalaisen Susannan kanssa. Hän asuu tässä samassa talossa kerrosta alempana ja on töissä samassa firmassa, tosin eri osastolla (samalla kuin Andi). Tavattiin maanantaina töissä ruokatunnilla, Susanna ja Andi käyvät meidän osaston taukohuoneessa syömässä, koska meidän osastolla on nuorempaa ja kansainvälisempää porukkaa.
Olen nyt siis töissä yrityksessä nimeltä Tiger Coatings. Se on melko iso ja kansainvälinen firma. Työntekijöitä on maailmanlaajuisesti joku 800, joista puolet on täällä Welsissä. Yritys valmistaa erilaisia päällystysmateriaaleja erilaisille pinnoille. Powder Coatings-osasto onkin se isoin. Täällä Welsissä on sen puolen tuotantolaitos ja tutkimuskeskus. Inkjet-osasto (painoväri), jossa itse työskentelen, on paljon pienempi ja melko uusi. Tutkarilla tutkimme siis painovärejä; valmistamme erilaisia väriaineita erilaisille pinnoille ja tutkimme niiden ominaisuuksia. Pieniä eriä tehdään myös myyntiin. Teolliseen tuotantoon asti ei vielä olla päästy, tämä puoli on firmassa vielä uusi ja vasta tutkimusasteella. Welsissä on sitten lisäksi myyntiä, markkinointia ym. Tuotantolaitoksia ja myyntikonttoreita on myös muualla maailmassa.
Painoväriosastolla meitä on labrahommissa mukava pieni ryhmä. Dieter (itävaltalainen) on pomo, joka vastaa kaikesta, ihan mukava 30-40 v.(?) mies. Ja sitten meitä onkin kasa muoria naisia (20-30 v.); saksalainen Ramona (jo valmistunut, hieman pitempään täällä ollut), itävaltalaiset oppisopimusopiskelijat Sarah ja Marina (ovat olleet Tigerilla jo jonkin aikaa), espanjalaiset harjoittelijat Blanca, Veronica ja Lucia (jo valmistuneita, Veronika ollut täällä puoli vuotta, Lucia ja Blanca hieman kauemmin) sekä minä. Lisäksi on yksi ukrainalainen tohtoriopiskelija (mies), jota en ole vielä tavannut. Hän tekee omaa tutkimustaan, ei siis samoja töitä kuin me muut. Myös hieman vanhempi itävaltalainen mies, Peter, tekee töitä meidän labrassa. Hän hoitaa pienimuotoisen tuotannon. Me muut siis teemme tutkimusta. Tutkimusvaiheen läpäisseet värit tehdään siis vielä labrassa, eikä tehtaalla, sen verran alussa homma vielä on. Välillä labrassa pyörähtää muutama muukin ihminen (pari naapurilabran tyttöä), mutta lähinnä tällä porukalla tehdään hommia. Ja tosiaan Andi ja Susanna käyvät meidän kanssa syömässä. Töitä tehdään ma-to 7-16, aamulla on vartin kahvitauko ja puolen päivän aikaan 45 minuutin ruokatauko. Neljän päivän aherrus palkitaan perjantaina, jolloin töissä ollaan vain 7-12! Saa vähän pidemmän viikonlopun… :)
Maanantaina Dieter kierrätti minua ympäri laitosta ja esitteli ihmisille, kertoi kaikkia yleisiä asioita ym. Loppupäivän lueskelin/selailin yhtä kirjaa ja kansiota, jotta pääsisin vähän jyvälle tulevista hommista. Tiistaina tein Blancan kanssa erästä erikoishommaa. Meidän piti testata muutamaa uutta raaka-ainetta; kuinka ne käyttäytyvät muiden raaka-aineiden kanssa (esim. sakkautuvatko vai ei). Keskiviikkona ja torstaina jatkoin samaa hommaa yksin. Perjantaina pääsin jo vähän testailemaan niitä töitä, joita tulen seuraavat kuusi kuukautta tekemään. Sarah opetti minulle viskositeetin ja pintajännityksen mittausta. Ensi viikolla pääsen toivottavasti ihan kunnolla ”oikeiden” töiden pariin.
Maanantai-ilta kului kämpillä asioita hoidellessa (ja netissä pyöriessä). Tässä on pitänyt pitkin viikkoa tehdä jos jonkinlaista; rekisteröityä, avata tili, hommata uusi puhelinliittymä, etsiä jumppapaikka, selvitellä tämän talon käytäntöjä ym. Maanantaina kävin myös iltaruoalla tuolla alhaalla. Tai oikeastaan otin ruoan mukaan. Tapasin myös Andin ja Veronikan (ja muutamia muita). Se iltaruoka on kuitenkin aina jotain hieman kevyempää (toisin kuin luulin); täytettyä patonkia, lämpimiä leipiä, salaattia tms. Halutessaan saa myös kevyttä keittoa. Lisäksi lounaan jämiä voi myös kysellä. Itselleni tuo ruoka-aika on vähän hankala; kuuden maissa ei yleensä vielä ole hirveä nälkä ja usein myös jumpat sattuvat tuohon aikaan (alkaa 18.30). Toisaalta ruoan haluaisi hyödyntää, koska se vuokraan kuuluu. Tiistaista lähtien teinkin niin, että hain aina ennen jumppaan menoa iltaruoan rasiaan. Sen pystyi sitten syömään myöhemmin iltapalaksi tai seuraavana päivänä töissä ruoaksi. Töihin otan aina omat eväät (ruoan). Viikonloppuna pitää tehdä ruokaa aina sen verran reilusti, että sitä riittää seuraavalle viikolle. Tosin liikaa ei voi tehdä, koska ruoan pitää säilyä jääkaapissa, koska pakastinta ei ole. Viikolla ei hirveästi ole aikaa kokkailla; se pitää melkeinpä hoitaa töistä tulon ja jumpan välissä, koska jumpasta tulo venyy yleensä 20-21 välille ja keittiön ovet laitetaan lukkoon yhdeksältä (mikä on tosi typerää). Tajusin tuon vasta eräänä päivänä (olikohan tiistai), kun olin salilla ja kävin sen jälkeen vielä saunassa ja tulin kotiin vasta yhdeksän jälkeen. Kun menin hakemaan iltapalaa, huomasin kauhukseni, että keittiön ovi on lukossa! Onneksi eräs alakerran toimiston täti sattui juuri kulkemaan ohi ja pyysin häntä avaamaan oven. Keittiö pistetään kiinni, etteivät opiskelijat yötä myöten mellasta siellä. Muutenkin näitä paikallisia opiskelijoita (jopa amk-opiskelijoita) paapotaan täällä; täti kiertää joka ilta kymmeneltä katsomassa, että kaikki ovat huoneissaan! Onneksi samaa ei sovelleta meihin ulkomaalaisiin. Ja noita koululaisia paapotaan vielä enemmän… He eivät edes saa jäädä viikonlopuksi tänne. Koululaisten asuttamat yläkerrokset lukitaan kokonaan ja hissi ei toimi viikonloppuna. Alakerrokset (amk-opiskelijat ja ulkkarit) pidetään auki ja keittiöt tarvittaessa. Tuo oma keittiö on siis viikonloppuna aina auki. Alakerran iso keittiö on lukossa ja osa muista tiloista myös. Samoin ulko-ovet. Kaikki ovet ovat täällä muuten melko outoja. Kun esim. oman huoneen oven laittaa kiinni, se ei mene lukkoon, vaan se pitää erikseen avaimella lukita. Myös jos on sisällä huoneessa ja oven haluaa lukkoon, se pitää avaimella lukita. Tämän vuoksi viikonloppuna ulos meneminen ulko-ovista on melkoinen operaatio; ovi auki, itse ulos, ovi lukkoon, toinen ovi auki, itse ulos, toinen ovi lukkoon…
Niin, eli keittiön hankalista aukioloajoista johtuen ruoan laitto on vielä asteen hankalampaa. Myös aamulla meidän aikaisin töihin menevien on pitänyt pyytää, että keittiöt avataan jo kuudelta seitsemän sijaan, jotta saadaan eväät jääkaapista. Myös kaupassa käynti on aavistuksen hankalaa, koska jumpan jälkeen kauppaan ei ehdi, koska täytyy kiiruhtaa kotiin, jotta ehtii hakea iltapalaa keittiöstä ajoissa. Tosin kaupatkaan eivät silloin ole enää auki, useimmat ruokakaupat menevät kiinni 19-20 maissa. Yksi kauppa olisi auki yhdeksään, mutta se ei valitettavasti osu matkan varrelle. Eli viikonloppuisin (pe/la) pitää ostaa paljon ruokaa, jotta viikolla selviäisi mahdollisimman vähillä kauppakäynneillä. Työmatkan varrella on semmoinen pikkuinen kauppa, sieltä voi tarvittaessa hakea jotain pientä. Jos tarvitsee isompaa, pitää yrittää ehtiä töistä tulon jälkeen ennen jumppaa… No, pitää vain yrittää löytää sopivat rutiinit, jotta saa arjen sujumaan. Ja on tässä talossa asumisessa muutama hyväkin puoli esim. tuon keittiöjutun vastapainoksi; esim. siivota ei tarvitse ja myös vessapaperi kuuluu palveluihin. Myös vuokranmaksu on tehty helpoksi; sitä ei tarvitse itse maksaa, vaan se otetaan tililtä automaattisesti.
Arki-illat ovat tällä viikolla menneet noiden ruoanlaitto- ja kauppahärdellien sekä asioiden hoitelun ja nettailun lisäksi siis salilla/jumpissa. Löysin tosiaan tästä kaupungista vain yhden salin, jossa on jumppia (Arena Fit&Fun). Menin käymään siellä tiistaina, kun maanantaina en ehtinyt. Sain silloin tiistaina käydä siellä ilmaiseksi tutustumassa. Minulle näytettiin paikat ja kävin sitten salilla, koska en ehtinyt sen illan jumppaan, ja lisäksi saunassa. Paikka oli ihan ok. Kuntosali oli suunnilleen samantasoinen kuin Kotkassakin Ladyllä/Popilla. Lisäksi siellä oli pieni erillinen osasto vain naisille ja venyttelyhuone. Pukuhuoneet ja suihkut olivat ok. Rentoutumisalueella oli infrapunasauna, normaalit saunat naisille ja miehille ja yksi sekasauna. Jumppasali oli kaikin puolin hyvä (itse sali, välineet ym.) ja ihan hyvän kokoinen, lähes Popin ison salin kaltainen. Lisäksi siellä oli 2 squash-kenttää ja pieni kahvila. Sali on aika hyvässä paikassa, keskustan kupeessa. Sinne kävelee tästä noin vartissa.
Tiistaina kävin tosiaan salilla. Treenin päätteeksi menin saunaan. En ollut ihan varma millainen saunakulttuuri täällä on ja voiko saunaan esimerkiksi mennä normaalisti alasti. Kävin ensin suihkussa ja menin pyyhkeen kanssa naisten saunan liepeille. Ovessa sattui olemaan ikkuna, josta kurkkasin puolihuolimattomasti sisään ja kun näin, että siellä oli ihmisiä ilman vaatteita, pystyin heittämään pyyhkeen pois ja menemään sisään. Muut saunassa olijat tosin istuivat tai makailivat pyyhkeiden päällä ja itselläni oli pefletti, mutta se ajanee saman asian. Sauna oli onneksi ihan kuin Suomessakin, lämpöä oli mukavat 80 astetta. Ajattelin ensin, ettei siellä saanut heittää löylyä, mutta onneksi se luulo osoittautui vääräksi. Eli sauna oli ihan hyvä ja normaali. Tosin keskieurooppalaiseen tapaan saunan ulkopuolella oli saunomisohjeet ja sisällä saunomisaikaa mittava tiimalasi :). Sekasaunasta en sitten tiedä, pitääkö siellä olla pyyhe päällä. Tosin eipä sillä ole väliä, koska sinne ei tarvitse mennä. Naisten sauna riittää ihan hyvin.
Keskiviikkona kävin illan jumpissa, stepissä (50 min) ja pilateksessa (50 min). Step ei ollut mikään paras mahdollinen, mutta ihan ok, ehkä siellä kestää käydä. Se oli sellaista perinteistä koreografista steppiä koko tunti, lopussa pienet venyttelyt. Sarja oli ihan ok, tosin siinä oli melkeinpä liikaakin pyörimistä, joka syö tehoja. Lisäksi harjoitteluvaiheessa kaikkea toistettiin mielestäni hieman liian kauan. Ohjaaja teki ehkä vähän laiskasti ja lähes koko ajan selkä meihin päin. Lisäksi välillä ”pysähdyttiin” katsomaan jokin kohta hitaammin. Eli aika paljon sellaista, mitä olisin itse tehnyt toisin. Luulen jopa, että pystyisin itse pitämään paremman tunnin… Sarja oli kuitenkin ihan ok. Muutamia pyörimisiä jätin pois ja tein ponnistuksella kaiken minkä pystyi ja juoksin välimarssit. Kyllä siinä sitten sai vähän hikeä pintaan. Ei tunti kyllä yhtä tehokas ollut kuin meidän Pop/Ladystep, Bodystepistä puhumattakaan. Tosin koreografinen step ei yleensä olekaan niin rankka. Pitää vaan tehdä isosti ja tehokkaasti kaikki ja vähän ekstraakin, niin eiköhän tuo mene. Alussa myös se oli outoa, ettei ohjaaja esitellyt itseään, ei kysynyt, onko ensikertalaisia eikä kertonut mitään tunnista, aloitti vaan. Siinä tuli vähän sellainen ulkopuolinen tunne ekakertalaiselle eikä oikein tiennyt mitä tuleman pitää. Se oli hyvä konkreettinen muistutus itselle, kun tunteja pitää, että aina pitää muistaa esittelyt!
Pilates-tunnilla ei myöskään sen enempää esitelty/höpötelty alkuun, vaan mentiin suoraan asiaan. Tämä tunti oli kuitenkin kokonaisuudessaan aika hyvä. Perinteisiä pilatesliikkeitä tehtiin. Lisäksi apuna käytettiin sellaista pientä pehmeää palloa ja ”tyynyä” sekä pieniä käsipainoja. Ohjaaja oli myös ihan hyvä. Tehokkaalta tuntui. Tätä pitää ehdottomasti harrastaa myös jatkossa. Keskiviikkona tuntien jälkeen tein myös salille liittymissopimuksen puoleksi vuodeksi.
Torstaina sain korttini, kunhan olin ensin maksanut puolen vuoden treenit. Tuossa puolen vuoden sopimuksessa pitää maksaa koko aika etukäteen. Tuntui vähän hurjalta maksaa yli 300 euroa yhdellä kertaa, mutta nyt kun se on maksettu, voi vaan treenailla, eikä tarvitse enää mitään maksella. Nyt se sitten ikään kuin makselee koko ajan itseään takaisin…
Torstaina kävin myös parilla tunnilla; Muscle powerissa (50 min) ja Thai boxingissa (50 min). Muscle power oli täkäläinen Body Pump. Eli pelkkää lihaskuntoa tangoilla. Pumpista tunti erosi (huonompaan suuntaan) muutaman asian kohdalla. Taustalla soi normi aerobic-musa, eikä tietyt biisit, eikä liikkeitä siis tehty ”musiikkiin”. Lämmittely tehtiin pelkällä tangolla. Sitten tehtiin isommilla painoilla isommat lihasryhmät (kyykyt, askelkyykyt, rinta, selkä) putkeen ilman painojen vaihtoa. Sitten pienemmillä painoilla pienet lihasryhmät (ojentaja, hauis, olkapäät) putkeen. Lopuksi tehtiin vatsat ja venyteltiin. Tuo, ettei painoja vaihdettu joka välissä, oli tietenkin ongelma, koska olen tottunut tekemään esim. kyykyt tuplasti isommilla painoilla kuin rinnan. Tunti ei vielä toistaiseksi tuntunut niin hirveästi, koska en uskaltanut tehdä hirmuisen isoilla painoilla, koska en tiennyt mitä on tulossa. Seuraavalla kerralla voin laittaa painoja enemmän, koska tiedän mitä tuleman pitää. Seuraavalla kerralla meinaan myös nopeasti vaihtaa painoja joka välissä; juttelin tunnin jälkeen ohjaajan kanssa, ja hän sanoi ettei se häntä haittaa… Eli tunnista saa kyllä tehokkaan, kunhan saa painot kohdalleen. Musiikin kohdalla pitää nyt tyytyä siihen, mitä on… Ainiin, ohjaaja kyseli tunnin lopussa, olenko tehnyt tätä paljon/olenko ohjaaja, kun tekniikka oli kuulemma niin hyvä… :)
Thai Boxingia ohjasi mies, joka teki osan liikkeistä vähän hassusti, mutta piti ehkä vähän rankemman tunnin kuin osa naisista. Tunnilla tehtiin osittain vähän aerobicmaisia liikkeitä, mutta jonkin verran siellä oli sitten mukana kaikkia lyöntejä ja potkuja. Osassa liikkeistä käytettiin steppilautaa apuna. Välillä tehtiin aina lihaskuntoa, lähinnä ylävartaloa (esim. lyöntejä käsipainojen kanssa) ja keskikroppaa. Eli aerobiset ja lihaskunto-osuudet vuorottelivat. Lihaskuntoliikkeet tuntuivat tehokkailta. Aerobiset osuudet olisivat voineet olla rankempiakin, tai sitten niitä olisi pitänyt tehdä kerralla kauemmin. Hikeä sai pintaan ja lihaksissa tuntui, mutta kovin korkealle ei sykettä saanut. Ihan ok tunti kuitenkin.
Myöskään torstain tunneilla ei juurikaan mitään esittelyjä harrastettu. Ohjaajilla tuntuu olevan myös hieman paha tapa tulla tunnille ihan viime tipassa. Ja lähes kaikki tunnit ovat kestäneet pitempään kuin mitä lukujärjestyksessä sanotaan… Vähän erilainen jumppakulttuuri täällä tuntuu olevan kuin mihin Suomessa on tottunut. Mutta siihen yritetään nyt sopeutua. Paikka on kuitenkin täkäläisittäin ihan hyvä ja ohjaajat ovat kaikki koulutettuja ym. Täällä ilmeisesti vaan on tapana tehdä tietyt asiat vähän eri tavalla kuin Suomessa.
Perjantai toi vähän muutosta arjen rutiineihin. Töistä pääsin tosiaan jo puolilta päivin. Kotiin päästyäni kävin alhaalla syömässä. Perjantaisin saan mennä syömään lounaan, koska iltaruokaa ei ole (asuntola menee ”kiinni”). Saatuani mahan täyteen, lähdin kaupungille. Kävin ostamassa täkäläisen liittymän, kotitossut, lisää eväsrasioita ym. Kierroksen lopuksi piti käydä ruokakaupassa. Kävin siinä kaupassa, jonka viimeisimmäksi bongasin, ja se osoittautuikin kaikkein parhaaksi. Lisäksi se on lähimpänä kotia. Kaupoilla meni sen verran pitkään, etten ehtinyt enää jumppaan. Illan toiseen jumppaan olisin ehtinyt, mutten lähtenyt, koska illan suunnitelmat olivat vielä vähän epäselvät. Ehdin olla kotosalla jonkin aikaa (netissä). Illalla lähdin Veronican ja Blancan kanssa ulos syömään. Kävimme italialaisessa ravintolassa, jossa söin hyvän sydämenmuotoisen :) pizzan. Blanca ja Vero tilasivat viiniä, jota itsekin otin, kun luulin sen olevan samaa hyvää valkoviiniä (kukkaviiniä), mitä Suomessa tulee usein juotua (Lambrusco). Hämmästyin suuresti, kun pöytään tulikin punaviiniä! Itsehän en punaviiniä juo, pidän vain valkoisesta. Maistoin kuitenkin, ja yllätys yllätys, tämä punaviini olikin ihan hyvää! Pitää Suomessa katsoa, saako kyseistä viiniä alkosta… Syötyämme menimme vielä erääseen baariin, joka vaikutti oikein mukavalta istuskelu/juttelu/hengailupaikalta. Se on kuulemma melko suosittu paikka käydä muutamalla ennen discoon tms. menoa. Ja porukkaa kyllä riittikin. Tapasin muutamia Veron ja Blancan kavereita, mm. panamalaisen Alanin, intialaisen Kanan :) ja itävaltalaisen Bernin. He ovat kaikki töissä täällä ja vaikuttivat mukavilta. Joitain muitakin siinä oli, mutten muista nimiä… Myös Susanna ilmestyi jossain vaiheessa. Tapasin myöhemmin myös suomalaisen Hannun, joka on täällä vaihdossa. Hän on tosin lähdössä takaisin Suomeen ihan kohta. Tosin tänne on kuulemma tulossa heidän koulustaan (olikohan se Heinolan amk?) pari muuta opiskelijaa. Emme ehtineet jutella kauaa, koska olimme juuri lähdössä. No, ehkä tapaan hänet vielä myöhemmin. Paikka tosiaan oli ihan mukava ja ihmisiä riitti. Valitettavasti täällä baareissa saa polttaa, joten käryäkin riitti. Olin jo ehtinyt unohtaa miten savu kirvelee silmiä ja miten pahalle vaatteet illan jälkeen haisevat… Sen verran kauan kielto on Suomessa jo ollut voimassa. Toiseksi, täältä ei valitettavasti saa siideriä. Eli baarissa pitää sitten tilata viiniä tai drinkkejä. Drinkit vaan ovat valitettavasti melko hintavia täällä(kin). Olutta kyllä löytyisi yllin kyllin, täkäläiset juovat sitä paljon, mutta kun itse en siitä pidä. Istuttiin tosiaan kyseisessä paikassa jonkin aikaa, otettiin yhdet ja juteltiin. Oli tosi mukava ilta. Valitettavasti meidän piti lähteä kotiin jo puolen kahdentoista maissa, koska seuraavana päivänä olimme lähdössä laskettelemaan ja aamulla olisi aikainen herätys.
Lauantaina piti sitten tosiaan herätä jo puolen seitsemän aikaan. Nopeat aamutoimet ja kävely juna-asemalle, jossa tapasin Blancan, Veronica, Lucian ja Sarahin puoli kahdeksalta. Ostimme liput ja istahdimme Grünauhin menevään junaan ennen kahdeksaa. Kasberg-Grünaun hiihtokeskuksella ja Itävallan ”VR:llä” eli ÖBB:llä on mukava tarjous; junalippu Welsistä Grünauhin ja takaisin + päivän rinnelippu vain 33 e. Lisäksi lipulla saa pienen alennuksen välineiden vuokrauksesta (maksoivat 14 e). Junamatka kesti tunnin verran. Maisemat muuttuivat matkan edetessä hieman mäkisemmiksi ja lopulta näkyi myös vuoria, samalla lumen määrä hieman lisääntyi. Grünaun kylässäkään (pieni kylä) sitä ei kyllä hirmuisesti ollut. Matkalla myös aurinko alkoi paistaa! Perille saavuttuamme hyppäsimme pienen odottelun jälkeen juna-aseman edestä bussiin, joka vei meidät Kasbergiin. Matka kesti vain kymmenisen minuuttia. Vuoren juurella oli paikka, josta saimme vuokrattua välineet ja vaihdettua paperiset rinnelippumme kortteihin, jotka piti pistää taskuun. Hisseillä olevat portit pystyivät lukemaan korttia sieltä taskusta. Kätevää. En tiedä, onko Suomen laskettelukeskuksissa samanlaiset systeemit, koska siitä on melko pitkä aika, kun olen viimeksi Suomessa lasketellut. Välineiden vuokrauksessa meni jonkun aikaa, koska Espanjan tytöt eivät ole montaa kertaa laskettelua koittaneet, eivätkä oikein tienneet, miltä monojen pitäisi tuntua, jotta ne olisivat sopivan kokoiset.
Viimein kuitenkin saimme välineet (ja kortit) kaikille ja pääsimme itse asiaan. Ensin meidän piti mennä sellaisella kaapelikärryllä (tai mikä lie gondoli onkaan) vuoren rinteelle noin 1200 metrin korkeuteen, josta varsinaiset rinnealueet alkoivat. Kaapelikärryn yläpäässä oli ravintola, sellainen lasten hiihtoalue ja siinä oli muutamia rinteitä ja hissejä. Siirtymäreittiä pitkin pääsi toiselle alueelle, jossa oli myös muutamia rinteitä ja pari hissiä. Kolmannelle alueelle, vuoren laelle (noin 1600 metriin) piti mennä toisella kaapelikärryllä. Sieltä löytyi sitten vielä lisää rinteitä ja hissejä. Yhteensä rinteitä oli joku reilu 20 ja hissejä varmaan noin 10. Eli siis ihan hyvän kokoinen paikka. Itävallan mittakaavassa tuo ei vielä ole suuren suuri, isompiakin paikkoja löytyy. Suomalaiselle paikka oli kuitenkin jo melko iso keskus. Ja Suomessahan ei missään pääse noin korkealle, eikä löydy yhtä pitkiä rinteitä. Tuolla pisin rinne, joka lähtee ihan vuoren huipulta ja päätyy alas laaksoon, on 12 km pitkä ja korkeuseroa kertyy 1200 m! Tosin se on ainoa noin pitkä. Toinen melko pitkä löytyy myös. Loput rinteet ovat noin puolesta kilometristä reiluun kahteen pitkiä ja korkeuseroltaan noin 100-300 m. Sinisiä rinteitä oli jonkin verran, punaisia ehkä eniten ja mustiakin pari. Hisseistä yksi oli tuolihissi ja loput ankkureita (+pari lasten hissiä).
Menimme ensin sinne lasten alueelle, koska Blancalla oli sukset toista kertaa jalassa ja Vero ja Luciakin olivat kokeilleet alle 5 kertaa. Sarah oli luvannut opettaa heitä. Meno oli alkuun aika hauskan näköistä :) Olin heidän kanssaan lasten rinteessä hetken, mutta lähdin sitten omille teilleni. Kokeilin siinä lähellä olevat rinteet läpi (sinisiä ja punainen). Sitten menin vielä katsastamaan ne viereisen alueen punaiset ja siniset rinteet. Keli oli aivan mahtava; aurinko paistoi täydeltä terältä ja pakkasta oli varmaan noin 5 astetta. Lunta oli mukavasti, kaikki oli valkoista. Vuoristoiset maisemat olivat aivan mahtavat! Lähistöllä on jopa 2500 m korkeita huippuja.
Yhden maissa tapasin muut ja menimme syömään. Söimme ulkona ravintolan terassilla mukavassa paisteessa. Hyvin tarkeni. Wieninleike mahassa jaksoi taas jatkaa. Ruoan jälkeen Vero ja Lucia jatkoivat sinisestä rinteestä, johon olivat jo ennen ruokaa uskaltautuneet. Blanca jatkoi koko päivän lasten rinteessä. Sarah lähti tapaamaan paria keskuksessa töissä olevaa kaveriaan. Itse lähdin sinne ihan huipulla olevalle rinnealueelle. Kokeilin sielläkin melkein kaikki rinteet läpi. Paria mustaa yritin vältellä (liian jyrkkiä). Tosin taisin vahingossa laskea yhden mustan, kun luin rinnekarttaa vähän väärin…se olikin kyllä sitten aika hurja. Mutta selvisin ehjin nahoin. Yksi punainen rinne oli suljettu. Myös alempana oli yksi rinne vielä kiinni. Ylhäällä näköala oli vielä hienompi! Ja rinteet olivat hyvät, aurinko paistoi, mikäs siinä sitten laskiessa :) Oli kyllä hyvä päivä! Hissit menivät neljän aikaan kiinni. Lähdin silloin laskemaan sieltä ihan ylhäältä alas kohti laaksoa. Se pitkä rinne oli tosi hauska! Alkupätkä oli sinistä ja sitten punaista. Loppupätkänkin voi mennä sinistä, mutta se oli nyt kiinni. Jonkin aikaa siinä varmaan noin 10 km laskussa meni. Alas päästyäni palautin välineet ja menin odottamaan bussia. Muut olivat lähteneet lähes tuntia aiemmin, koska he olivat menossa Sarahin isälle Grünauhin yöksi ja olivat luvanneet olla siellä neljältä. He olivat suunnitelleet koko reissun jo ennen kuin minä ilmaannuin Itävaltaan. Itse en sinne sitten enää sopinut, mutta halusin kuitenkin lähteä laskemaan. Pääsisin junalla hyvin Welsiin illallakin. Olisin voinut lähteä samaan aikaan kuin muut, mutta halusin laskea hieman pitempään ja mennä sitten seuraavalla bussilla ja junalla. Hyppäsin ensin väärään bussiin, joka vei ihmisiä parkkipaikoille. Pääsin kuitenkin sillä onneksi takaisin lähtöpaikkaan ja siitä oikeaan bussiin, joka vei juna-asemalle. Junalla palasin sitten Welsiin. Kävelin asemalta kotiin ja pysyin kotona koko illan. Oli ihanaa päästä suihkuun, saada iltapalaa ja vaan möllöttää koneen ääressä. Unta ei tarvinnut illalla kauaa hakea.
Sunnuntaina nukuin pitkään. 13 tunnin kauneusunien jälkeen heräilin ja aloittelin päivän askareita. Koko päivä meni rennosti kotosalla pyykkiä pesten (vähän aikaa meni arpoessa, kuinka kone toimii…), ruokaa laittaen, tiskaillen, asioita hoidellen, netissä luuhaten…
Sekalaisia havaintoja matkan varrelta:
-Sää on tähän mennessä Welsissä ollut pääosin pilvinen ja harmaa. Aurinko on pari kertaa näkynyt, muttei kauaa (poikkeuksena lauantai). Lunta on välillä satanut ja välillä se on taas sulanut. Eli paljoa sitä ei valitettavasti ole. Lämpötila pyörii nollan molemmilla puolilla. Muutamana päivänä on puhaltanut viileä tuuli. Sää on kuulemma yleensä talvella Welsissä juuri tällainen. Ennen joulua täällä oli kuulemma enemmän lunta ja talvisempaa, mutta sitten 23.12. puhalsi Välimereltä vuorien yli lämmin Föhn-tuuli, joka toi mukanaan 17 asteen lämpötilan ja sulatti kaikki lumet!
-Täällä on fanaattisia lumen kolaajia. Kun lunta sataa vähänkin, ihmiset ovat heti kolaamassa pihojaan. Eihän Suomessa kukaan jaksa paria senttiä lunta käydä kolamaan vaan sen annetaan vaan olla…
-Jalkakäytävät ovat täällä kovin kapeat. Johtunee kaupungin vanhuudesta…?
-Kaikkia pitää aina tervehtiä. Tai no, ei nyt jokaista kadulla vastaantulijaa, mutta töissä kaikkia, samoin asuntolassa, kun menee kauppaan jne. Aamulla sanotaan ”Morgen”, ruoka-aikaan ”Mahlzeit”, muuten ”Hallo” tai vastaavaa.
-Viiniä ja viinaa myydään kaupoissa. Viini on tosi halpaa. Pullo, joka Suomessa maksaa 7e, maksaa täällä 2e!
-Täällä tulee käveltyä ja seisottua paljon. Arkisin kävelen ensin töihin n. 20 min. Sitten seison/kävelen oikeastaan koko päivän labrassa. Sitten kävelen kotiin. Hetken päästä kävelen jumppaan 15 min., jumppailen ja sitten takaisin. Jos tarvitsee käydä kaupassa tms, tulee kävelyä vielä lisää. Vähän on meinannut seisominen tässä alussa tuntua jaloissa, koska viimeisen muutaman kuukauden Suomessa olen kaiket päivät vaan istunut ja naputellut dippaa. Varmaan seisomiseen kyllä taas äkkiä tottuu. Ja hyväähän se vaan tekee.
-Autoilijat ovat täällä tosi kohteliaita. Jos seisot suojatien reunalla, autoilija aina hiljentää ja antaa kävelijän mennä ensin.
-Kauppojen kassat ovat ärsyttävän pieniä. Kassalla on pakko pakata hyvin nopeasti tai sitten vain nostaa tavarat nopeasti kärryyn ja mennä sivummalle pakkaamaan, koska tilaa ei ole ja seuraavan asiakkaan tavarat tulevat nopeasti päälle…
Tie töihin ja rentoutumista kämpällä
Su 10.1.2010
Nukuin taas sopivan pitkään ja lähdin ensi töikseni käymään pienellä lenkillä työpaikan suunnalla. Katsoin kartasta työpaikan sijainnin ja koska se ei näyttänyt olevan kovin kaukana, ajattelin testata kauan sinne kävelisi. Lisäksi seuraavana aamuna sinne olisi helpompi mennä, kun tietäisi paikan. Löysin perille suhteellisen helposti, matkaan meni noin 20 minuuttia. Koska matka ei ollut sen pitempi, päätin, että voisin ruveta kävelemään töihin. Silloin säästäisin bussikorttiin menevät rahat. Ja saisihan siinä raitista ilmaa ja tulisi hieman lenkkeiltyä ja ehkä heräisikin aamulla paremmin. Osan matkasta reitti kulki omakotitaloalueen läpi, siellä näkyi ihan kivannäköisiä taloja. Suuren osan matkasta sai kulkea vähän sellaisella teollisuusalueella, mutta kyllä siellä jalkakäytävä oli ja ihan hyvin pystyi kulkemaan.
Kämpälle päästyäni lämmittelin ruokaa ja pyörähdin netissä. Ruoan lämmittäminen hellalla oli rasittavaa, kun se on niin paljon nopeampaa ja helpompaa mikrolla. Mutta kun mikroa ei ole… Iltapäivästä päätin hieman sosialisoitua ja lähdin koputtamaan tulevan työkaverin ovea. Tapasin näin siis saksalaisen Andin, joka työskentelee samassa firmassa, tosin kuulemma eri osastolla. Hän asuu tuossa paria kerrosta alempana, mutta on kuulemma muuttamassa pian muualle. Juteltiin siinä sitten hetki kaikenlaista…
Illalla tapasin vielä espanjalaisen Veronikan, joka tulee tekemään töitä kanssani samalla osastolla. Juteltiin tuossa iltapalan äärellä niitä näitä (asuu samassa kerroksessa ja käyttää siis samaa keittiötä). Iltapäivä ja ilta menivät siis ihan vaan kämpällä oleskellen, asioita hoidellen ja netissä pyörien.
Koko iso talo on muuten viikonloppuna hyvin tyhjä, koska melkein kaikki lähtevät kotiin. Täällä pyöri perjantain jälkeen vain hyvin vähän ihmisiä. Sunnuntaina illalla talo alkoi taas hiljalleen täyttyä.
Nukuin taas sopivan pitkään ja lähdin ensi töikseni käymään pienellä lenkillä työpaikan suunnalla. Katsoin kartasta työpaikan sijainnin ja koska se ei näyttänyt olevan kovin kaukana, ajattelin testata kauan sinne kävelisi. Lisäksi seuraavana aamuna sinne olisi helpompi mennä, kun tietäisi paikan. Löysin perille suhteellisen helposti, matkaan meni noin 20 minuuttia. Koska matka ei ollut sen pitempi, päätin, että voisin ruveta kävelemään töihin. Silloin säästäisin bussikorttiin menevät rahat. Ja saisihan siinä raitista ilmaa ja tulisi hieman lenkkeiltyä ja ehkä heräisikin aamulla paremmin. Osan matkasta reitti kulki omakotitaloalueen läpi, siellä näkyi ihan kivannäköisiä taloja. Suuren osan matkasta sai kulkea vähän sellaisella teollisuusalueella, mutta kyllä siellä jalkakäytävä oli ja ihan hyvin pystyi kulkemaan.
Kämpälle päästyäni lämmittelin ruokaa ja pyörähdin netissä. Ruoan lämmittäminen hellalla oli rasittavaa, kun se on niin paljon nopeampaa ja helpompaa mikrolla. Mutta kun mikroa ei ole… Iltapäivästä päätin hieman sosialisoitua ja lähdin koputtamaan tulevan työkaverin ovea. Tapasin näin siis saksalaisen Andin, joka työskentelee samassa firmassa, tosin kuulemma eri osastolla. Hän asuu tuossa paria kerrosta alempana, mutta on kuulemma muuttamassa pian muualle. Juteltiin siinä sitten hetki kaikenlaista…
Illalla tapasin vielä espanjalaisen Veronikan, joka tulee tekemään töitä kanssani samalla osastolla. Juteltiin tuossa iltapalan äärellä niitä näitä (asuu samassa kerroksessa ja käyttää siis samaa keittiötä). Iltapäivä ja ilta menivät siis ihan vaan kämpällä oleskellen, asioita hoidellen ja netissä pyörien.
Koko iso talo on muuten viikonloppuna hyvin tyhjä, koska melkein kaikki lähtevät kotiin. Täällä pyöri perjantain jälkeen vain hyvin vähän ihmisiä. Sunnuntaina illalla talo alkoi taas hiljalleen täyttyä.
Nähtävyyksien katselua
La 9.1.2010
Nukuin pitkään ja lähdin puolen päivän jälkeen taas ulos. Tarkoituksena oli kierrellä Welsin nähtävyyksiä nyt ihan ajan kanssa. Samalla ajattelin katsoa parin jumppapaikan sijainnit ja käydä automaatilla ja leipäostoksilla. Pääsin joen rantaan saakka, joka ei ole kovin kaukana tästä. Pari valokuvaa otettuani huomasin, että kamerasta alkaa akku loppua. Ja vara-akku oli tietysti jäänyt kämpälle. Päätin sitten käydä hakemassa sen, koska tokihan sightseeingillä pitää olla toimiva kamera mukana. Kävin siis kämpällä ja palasin joenrantaan. Kaupungin läpi virtaa siis joki, Traun nimeltään. Se ei ole mikään suuren suuri, muttei nyt ihan pieni purokaan. Taitaa olla Tonavan sivujoki…? Joen rannassa oli pientä puistikkoa ja siinä kulki kävelytie. Paikka on varmaan kesällä ihan mukava. Muutamia lenkkeilijöitä näkyi kyllä nytkin. Joen varressa ja matkalla sinne oli muutamia hienoja omakotitaloja. Niitä tuntuu olevan täällä melko paljon, samoin hyvin vanhoja taloja. Uusia kerrostaloja on paljon vähemmän. Joen toisella puolella kohosi pari kukkulaa, joiden päällä näkyi kirkko ja jonkinlainen linnoitus. En kuitenkaan tällä kertaa lähtenyt joen toiselle puolelle. Kävelin joen rantaa, kunnes käännyin keskustaan päin. Kiertelin läpi vanhan kaupungin ja keskustan. Sieltä löytyi linna, pari kirkkoa, vanha vesitorni, pari museota, kaupunkia muinoin kiertäneen muurin torni, kaupungintalo, aukioita, kapeita kujia, hienoja vanhoja taloja jne. Monet noista on rakennettu jo joskus keskiajalla. Tässä on ollut jonkinlainen kaupunki jo Rooman valtakunnan ajalla. Eli vanha paikka siis… Löysin muuten myös uuden ruokakaupan, joka vaikuttaa tähän mennessä näkemistäni parhaalta. Pitää seuraavaksi testata sitä… Kierroksen lopuksi pyörähdin nopeasti parissa kaupassa ja kävelin rautatieaseman kautta kotiin. Olin ihan jäässä kolmen tunnin ulkoilun jälkeen. Pakkasta ei ollut kuin varmaan pari astetta, mutta eilisen tapaan tuuli jonkin verran. Lisäksi, kun piti ottaa kuvia tai katsella karttaa jatkuvasti ilman lapasia, vilu yllätti.
Kämpälle päästyäni testasin keittiön ja laittelin ruokaa. Loppupäivä menikin melkein koneella surffaillen ja asioita hoidellen. Vähän mietin, jos olisi lähtenyt katsomaan, onko tuleva työkaveri huoneessaan, mutta ulkoilun ja ruokailun jälkeinen väsymys vei voiton.
Nukuin pitkään ja lähdin puolen päivän jälkeen taas ulos. Tarkoituksena oli kierrellä Welsin nähtävyyksiä nyt ihan ajan kanssa. Samalla ajattelin katsoa parin jumppapaikan sijainnit ja käydä automaatilla ja leipäostoksilla. Pääsin joen rantaan saakka, joka ei ole kovin kaukana tästä. Pari valokuvaa otettuani huomasin, että kamerasta alkaa akku loppua. Ja vara-akku oli tietysti jäänyt kämpälle. Päätin sitten käydä hakemassa sen, koska tokihan sightseeingillä pitää olla toimiva kamera mukana. Kävin siis kämpällä ja palasin joenrantaan. Kaupungin läpi virtaa siis joki, Traun nimeltään. Se ei ole mikään suuren suuri, muttei nyt ihan pieni purokaan. Taitaa olla Tonavan sivujoki…? Joen rannassa oli pientä puistikkoa ja siinä kulki kävelytie. Paikka on varmaan kesällä ihan mukava. Muutamia lenkkeilijöitä näkyi kyllä nytkin. Joen varressa ja matkalla sinne oli muutamia hienoja omakotitaloja. Niitä tuntuu olevan täällä melko paljon, samoin hyvin vanhoja taloja. Uusia kerrostaloja on paljon vähemmän. Joen toisella puolella kohosi pari kukkulaa, joiden päällä näkyi kirkko ja jonkinlainen linnoitus. En kuitenkaan tällä kertaa lähtenyt joen toiselle puolelle. Kävelin joen rantaa, kunnes käännyin keskustaan päin. Kiertelin läpi vanhan kaupungin ja keskustan. Sieltä löytyi linna, pari kirkkoa, vanha vesitorni, pari museota, kaupunkia muinoin kiertäneen muurin torni, kaupungintalo, aukioita, kapeita kujia, hienoja vanhoja taloja jne. Monet noista on rakennettu jo joskus keskiajalla. Tässä on ollut jonkinlainen kaupunki jo Rooman valtakunnan ajalla. Eli vanha paikka siis… Löysin muuten myös uuden ruokakaupan, joka vaikuttaa tähän mennessä näkemistäni parhaalta. Pitää seuraavaksi testata sitä… Kierroksen lopuksi pyörähdin nopeasti parissa kaupassa ja kävelin rautatieaseman kautta kotiin. Olin ihan jäässä kolmen tunnin ulkoilun jälkeen. Pakkasta ei ollut kuin varmaan pari astetta, mutta eilisen tapaan tuuli jonkin verran. Lisäksi, kun piti ottaa kuvia tai katsella karttaa jatkuvasti ilman lapasia, vilu yllätti.
Kämpälle päästyäni testasin keittiön ja laittelin ruokaa. Loppupäivä menikin melkein koneella surffaillen ja asioita hoidellen. Vähän mietin, jos olisi lähtenyt katsomaan, onko tuleva työkaveri huoneessaan, mutta ulkoilun ja ruokailun jälkeinen väsymys vei voiton.
Lisää välttämättömyyksien hankkimista
Pe 8.1.2010
Heräsin aamulla jo ennen seitsemää, koska aamupalaa tarjoillaan alakerrassa 7-7.35. Menin tällä kertaa ajoissa, jotta ruokaa olisi vielä. Aamupalalla oli tarjolla kahvia/teetä/kaakaota (rasvaisesta maidosta), sämpylöitä ja sitä outoa leipää, mitä illallakin oli, voita/marmeladia/levitettä, paria erilaista leikkelettä ja munia. Tuoremehua en saanut. Sämpylä oli ok, tosin se oli vehnäpullaa. Margariini olisi ollut voin sijaan jees. Maito oli selvästi rasvaista laatua. Ei liian terveellistä siis. Mutta ok. Ajattelin olla tänään sosiaalisempi kuin eilen, jolloin istuin yksin, ja menin parin tytön pöytään istumaan. Joitain muitakin siihen tuli. Nämä nyt vaan sattuivat olemaan ihan teinejä, eivätkä puhuneet mitään, joten en viitsinyt itsekään yrittää käydä mitään kyselemään… Pitää yrittää löytää niitä amk:laisia, jotka toivottavasti ovat edes vähän vanhempia, ja yrittää tutustua heihin. Itse olen jo niin vanha, että saman ikäisiä täällä ei varmaan juurikaan ole. Pari tulevaa työkaverianikin täällä asuu, he ovat myös varmaankin ohi teini-iän. Sain heidän huoneidensa numerot tuosta alhaalta samalla, kun taas vähän kyselin asioita. Pitänee viikonloppuna yrittää luoda kontaktia tuleviin työkavereihin (tai viimeistään maanantaina töissä).
Menin aamupalan jälkeen uudestaan nukkumaan ja nukuinkin sitten yhteentoista saakka. Olin ottanut aamupalalta toisen sämpylän mukaan, joten söin uuden aamupalan ja laittelin itseni valmiiksi. Sitten lähdin taas kaupungille. Nyt tavoitteena oli löytää kunnon ruokakauppa, koska viikonloppu on tulossa ja silloin pitää syödä omia ruokia. Muutama muu artikkeli oli myös hakusessa. Sain alakerrasta vähän apuja ja niiden perusteella löysin Lidlin ja pari Sparia. Olivat ihan hyviä kauppoja, joista ensi silmäyksellä tuntui saavan kaiken tarvittavan. Kiertelin ensin kaupat läpi ja tein pientä vertailua. Sitten iski nälkä ja menin suunnilleen ensimmäiseen vastaan tulevaan sopivannäköiseen ravintolaan syömään. Tämä sattui olemaan pizza/pasta/liha/salaatti-paikka, vähän semmoinen pikaruokapaikan tyylinen. Ihan hyvää pastaa sieltä kuitenkin sai ja maha täydempänä jaksoi jatkaa kierrosta. Löysin sattumalta hyvän kaupan, josta sai halvalla kaikkea muoviroinaa ja muutakin (sisustus, askartelu ja keittiötavaraa tyyliin Robinhood/Hong Kong/Tarjoustalo). Sain sieltä ostettua henkareita, eväsrasioita ja muuta tarpeellista. Kävin vielä eilisissä paikoissa ostamassa astiapyyhkeen ja lisää ”kosmetiikkaa”. Sitten oli ruokakaupan vuoro. Ja koska ruokien vertailu on kivaa, seuraavassa havaintoja ruokakaupasta. Hedelmät ovat täällä halvempia kuin Suomessa, samoin osa vihanneksista, esim. paprikat (ei tarvitse tuoda niin kaukaa). Vaaleaa leipää (myös muutakin kuin vehnäpullaa) löytyy ihan suht hyvin. Itselläni on vain ongelmana pakastimen (ja paahtimen) puute. Leipää täytynee siis ostaa aina vain vähän kerrallaan (tyyliin sämpylöitä). Ruisleipää ei juuri ole, paitsi sitä realin tapaista. Mutta löysin hapankorppuja!! Vaasan korppuja, suoraan Suomesta! Ovat tosin tuplasti kalliimpia kuin Suomessa, luonnollisesti. Juustoja ja leikkeleitä löytyy runsaasti, pitää vain löytää itselle mieluisat… Limu on halpaa. Murovalikoima ei ole niin iso kuin Suomessa. Maitotuotteet ovat melko kalliita ja vähärasvaisia vaihtoehtoja on vaikea löytää. Kaikki liha on marinoimatonta ja valmiita suikaleita ei juuri näe. Siinä jotain. Ja täällä muuten käytetään 1 ja 2 sentin kolikoita! Ärsyttävää.
Matka kaupasta kämpälle oli hieman tuskainen, koska kassit painoivat niin paljon. Pääsin kuitenkin loppujen lopuksi perille. Koko loppuilta meni oikeastaan netissä. Sopivan jumppapaikan löytäminen tuntuu olevan työn ja tuskan takana. Olen tähän mennessä löytänyt netistä vain yhden paikan, jossa on ryhmäliikuntatunteja! Kuntosaleja kyllä on, mutta niissä ei tunnu olevan jumppia. Täkäläiset ilmeisesti eivät jumppaile niin paljoa. Se yksi paikka vaikuttaa ihan kelvolliselta, tosin tunteja ei ihan hirmuisesti ole ja mistään LesMills-tunneista on ilmeisesti turha edes haaveilla, mutta ehkä tuollakin voisi pärjätä. Pitää jatkaa selvittelyä… Ilokseni huomasin, että täältä löytyy mukavannäköinen maauimala, uimahalli, minigolf, eläintarha ja luisteluhalli. Ainakin. Ja tietojen keruu jatkuu…
Heräsin aamulla jo ennen seitsemää, koska aamupalaa tarjoillaan alakerrassa 7-7.35. Menin tällä kertaa ajoissa, jotta ruokaa olisi vielä. Aamupalalla oli tarjolla kahvia/teetä/kaakaota (rasvaisesta maidosta), sämpylöitä ja sitä outoa leipää, mitä illallakin oli, voita/marmeladia/levitettä, paria erilaista leikkelettä ja munia. Tuoremehua en saanut. Sämpylä oli ok, tosin se oli vehnäpullaa. Margariini olisi ollut voin sijaan jees. Maito oli selvästi rasvaista laatua. Ei liian terveellistä siis. Mutta ok. Ajattelin olla tänään sosiaalisempi kuin eilen, jolloin istuin yksin, ja menin parin tytön pöytään istumaan. Joitain muitakin siihen tuli. Nämä nyt vaan sattuivat olemaan ihan teinejä, eivätkä puhuneet mitään, joten en viitsinyt itsekään yrittää käydä mitään kyselemään… Pitää yrittää löytää niitä amk:laisia, jotka toivottavasti ovat edes vähän vanhempia, ja yrittää tutustua heihin. Itse olen jo niin vanha, että saman ikäisiä täällä ei varmaan juurikaan ole. Pari tulevaa työkaverianikin täällä asuu, he ovat myös varmaankin ohi teini-iän. Sain heidän huoneidensa numerot tuosta alhaalta samalla, kun taas vähän kyselin asioita. Pitänee viikonloppuna yrittää luoda kontaktia tuleviin työkavereihin (tai viimeistään maanantaina töissä).
Menin aamupalan jälkeen uudestaan nukkumaan ja nukuinkin sitten yhteentoista saakka. Olin ottanut aamupalalta toisen sämpylän mukaan, joten söin uuden aamupalan ja laittelin itseni valmiiksi. Sitten lähdin taas kaupungille. Nyt tavoitteena oli löytää kunnon ruokakauppa, koska viikonloppu on tulossa ja silloin pitää syödä omia ruokia. Muutama muu artikkeli oli myös hakusessa. Sain alakerrasta vähän apuja ja niiden perusteella löysin Lidlin ja pari Sparia. Olivat ihan hyviä kauppoja, joista ensi silmäyksellä tuntui saavan kaiken tarvittavan. Kiertelin ensin kaupat läpi ja tein pientä vertailua. Sitten iski nälkä ja menin suunnilleen ensimmäiseen vastaan tulevaan sopivannäköiseen ravintolaan syömään. Tämä sattui olemaan pizza/pasta/liha/salaatti-paikka, vähän semmoinen pikaruokapaikan tyylinen. Ihan hyvää pastaa sieltä kuitenkin sai ja maha täydempänä jaksoi jatkaa kierrosta. Löysin sattumalta hyvän kaupan, josta sai halvalla kaikkea muoviroinaa ja muutakin (sisustus, askartelu ja keittiötavaraa tyyliin Robinhood/Hong Kong/Tarjoustalo). Sain sieltä ostettua henkareita, eväsrasioita ja muuta tarpeellista. Kävin vielä eilisissä paikoissa ostamassa astiapyyhkeen ja lisää ”kosmetiikkaa”. Sitten oli ruokakaupan vuoro. Ja koska ruokien vertailu on kivaa, seuraavassa havaintoja ruokakaupasta. Hedelmät ovat täällä halvempia kuin Suomessa, samoin osa vihanneksista, esim. paprikat (ei tarvitse tuoda niin kaukaa). Vaaleaa leipää (myös muutakin kuin vehnäpullaa) löytyy ihan suht hyvin. Itselläni on vain ongelmana pakastimen (ja paahtimen) puute. Leipää täytynee siis ostaa aina vain vähän kerrallaan (tyyliin sämpylöitä). Ruisleipää ei juuri ole, paitsi sitä realin tapaista. Mutta löysin hapankorppuja!! Vaasan korppuja, suoraan Suomesta! Ovat tosin tuplasti kalliimpia kuin Suomessa, luonnollisesti. Juustoja ja leikkeleitä löytyy runsaasti, pitää vain löytää itselle mieluisat… Limu on halpaa. Murovalikoima ei ole niin iso kuin Suomessa. Maitotuotteet ovat melko kalliita ja vähärasvaisia vaihtoehtoja on vaikea löytää. Kaikki liha on marinoimatonta ja valmiita suikaleita ei juuri näe. Siinä jotain. Ja täällä muuten käytetään 1 ja 2 sentin kolikoita! Ärsyttävää.
Matka kaupasta kämpälle oli hieman tuskainen, koska kassit painoivat niin paljon. Pääsin kuitenkin loppujen lopuksi perille. Koko loppuilta meni oikeastaan netissä. Sopivan jumppapaikan löytäminen tuntuu olevan työn ja tuskan takana. Olen tähän mennessä löytänyt netistä vain yhden paikan, jossa on ryhmäliikuntatunteja! Kuntosaleja kyllä on, mutta niissä ei tunnu olevan jumppia. Täkäläiset ilmeisesti eivät jumppaile niin paljoa. Se yksi paikka vaikuttaa ihan kelvolliselta, tosin tunteja ei ihan hirmuisesti ole ja mistään LesMills-tunneista on ilmeisesti turha edes haaveilla, mutta ehkä tuollakin voisi pärjätä. Pitää jatkaa selvittelyä… Ilokseni huomasin, että täältä löytyy mukavannäköinen maauimala, uimahalli, minigolf, eläintarha ja luisteluhalli. Ainakin. Ja tietojen keruu jatkuu…
Matkustelua ja välttämättömyyksien hankkimista
To 7.1.2010
Täällä sitä ollaan, Itävallassa! Lähes kaikki on tähän saakka sujunut todella hyvin. Lähdin Suomesta aamulennolla kohti Wieniä. Liian painava ruumaan menevä laukku ja yksi ylimääräinen käsimatkatavara menivät tarkastuksista onneksi läpi, vaikka pelkäsin pahinta. Lento oli puolisen tuntia myöhässä lumipyryn takia, mutta eipä se juuri haitannut. Lento (2,5 h) tuntui hyvin lyhyeltä ja kone pieneltä vaihtovuoden lentelyihin verrattuna (Itävalta vs Australia…). Lentokentältä pääsin helposti (ja halvalla) bussilla oikealle rautatieasemalle (Wienissä on niitä useampia) ja sieltä pienen odottelun jälkeen junalla uuteen ”kotikaupunkiini” Welsiin. Juna oli hieno, vielä parempi kuin Suomessa. Siellä oli mukava istua, mutustella eväitä, lueskella Itävallan Lonely Planetia ja katsella maisemia. Ikkunasta näkyi metsäisiä kukkuloita, peltoja ja pieniä kyliä/kaupunkeja, joissa jokaisessa oli kirkko keskellä. Täällä ei valitettavasti ole lunta juurikaan. Vuorilla varmaan olisi, mutta täällä alempana on vain hieman. Maaseudulla maisema näyttää valkoiselta, mutta kaupunkien kaduilta lumi sulaa nopeasti. Lämpötila on aavistuksen pakkasen puolella. Juna oli hieman halvempi kuin Suomessa. Väli Wien-Wels, joka on suunnilleen yhtä pitkä kuin Lappeenranta Helsinki, maksoi noin 33 euroa. Mukavaa kun täälläkin käytetään euroja…
Parin tunnin lentämisen, 45 minuutin bussimatkan ja parin tunnin junamatkan (+odottelut) jälkeen saavuin siis Welsiin. Kävelin rautatieasemalta uudelle kämpälleni, matkaa on vain reilu kilometri, sen kävelee varmaan kymmenessä minuutissa. Tosin painavan matkalaukun, repun ja läppärilaukun kanssa matka oli hieman hitaampi ja tuskaisempi. Ensimmäisenä huomioni kiinnittivät hassut puut… Talon löydettyäni sain heti huoneen ja pikaisen esittelyn. Talohan on opiskelijatalo, jossa asuu pääasiassa ammattikorkeakoululaisia (kaupungissa on amk muttei yliopistoa) ja myös nuorempia koululaisia. Asuminen poikkeaa jonkin verran esim. loasilla asumisesta. Opiskelijat asuvat yhden tai kahden hengen huoneissa, joissa on oma vessa/suihku. Itse asun yksin (tosin kahden hengen huoneessa!). Huoneeni on tilava ja ”soluksi” tosi siisti. Kaappi- ja hyllytilaa löytyy, samoin sänky ja työpöytä ja –tuoli. Kylppäri on siisti ja toimiva. Isot peilitkin löytyy. Ja lämmitys pelaa, ei tarvitse palella! :) Jokaisessa kerroksessa on lisäksi pieni oleskeluhuone ja keittiö. Keittiön varustelutasossa on kyllä hieman toivomisen varaa; liesi/uuni ja jääkaappi löytyy, mutta esim. pakastinta, mikroa tai leivänpaahdinta ei ole. Tämä johtunee varmaan siitä, että ihmiset eivät täällä taida juuri laittaa itse ruokaa, koska vuokraan kuuluvat ateriat (aamupala ja iltaruoka, joillain myös lounas) ja lähes kaikki lähtevät viikonloppuisin kotiin. Viikonloppuisin tämä paikka on ”suljettu” ja esim. ruokaa ei saa. Tosin kyllä tänne halutessaan voi jäädä (tai jos on pakko). Itse luonnollisesti vietän täällä viikonloputkin ja silloin pitää siis itse kokkailla. Arkiruokien kanssa pitää katsoa, kuinka paljon niitä rupeaa hyödyntämään ja kuinka paljon pitää itse laitella. Mutta eiköhän tuollakin keittiöllä pärjää… Alakerrassa on ruokala ja lisäksi oleskelutiloja, toimisto avuliaine ihmisineen, pyykkihuone ym. Tänne ei saisi tulla vieraita, mutta aion pyytää poikkeuslupaa jos saan Suomesta kavereita käymään. Myös alkoholinkäyttö on hieman rajoitettua, koska täällä asuu myös alaikäisiä. Siivota täällä ei tarvitse, koska sen hoitaa siivooja!
Huoneen saatuani jätin vain tavarat sinne ja lähdin saman tien kaupungille etsimään tavaroita, joita tarvitsisin heti. Keskustaan kävelee tästä asunnolta vain 10-15 minuuttia. Wels vaikuttaa vanhalta ja idylliseltä kaupungilta (noin Kotkan kokoinen). Vanhoja rakennuksia, kompakti keskusta, kaupungin läpi kulkee joki… Kovin paljoa en vielä ehtinyt ympärilleni katsoa, koska tarvitsemani tavarat piti löytää ennen kauppojen sulkeutumista. Olisi ollut helppoa, jos täällä olisi Prisman kaltainen tavaratalo, josta saa lähes kaikkea. Sellaista täällä ei kuitenkaan taida olla, tai en ainakaan löytänyt. Eivät täällä ilmeisesti harrasta suuren suuria tavarataloja/ostoskeskuksia. Pienempiä kauppoja sen sijaan löytyi paljon. Silmiin sattui mm. H&M ja VeroModa…mutta muitakin onneksi on. Vaatekauppojen lisäksi löytyi leipäkauppoja, lihakauppoja, herkkuja, elektroniikkaa, kirjoja ym. Kaikki erikseen… Saamieni ohjeiden avulla löysin onneksi kaupan, josta sain ostettua peiton, tyynyn, lakanat ja pyyhkeitä. Täällä käytetään muuten kummallisen isoja tyynyjä, standardikoko taitaa olla 70x90 cm (vertaa Suomessa 40x60 cm)… Onnekseni joulun jälkeiset alennusmyynnit ovat käynnissä, joten sain kaiken tosi halvalla (esim. pyyhkeen 5 eurolla). Paljoa ei viitsi satsata, koska tuollaiset tavarat joudun lähtiessäni jättämään tänne. Toisesta kaupasta sain ostettua shampoot, hammastahnat ja vastaavat. Ruokakauppaa (josta saisi kaikenlaista ruokaa) en kierroksellani löytänyt! Onneksi se ei ollut välttämätöntä, koska tiesin kämpällä saavani iltaruoan ja aamupalaa.
Pimeä laskeutui viiden maissa ja noin tuntia myöhemmin lopetin kierrokseni. Kämpälle päästyäni menin heti syömään. Iltaruokaa tarjoillaan ma-to 17.45-18.10. Menin ruokalaan hieman kuuden jälkeen. Siellä oli jo melko hiljaista ja huomasin pian, ettei siellä ollut ruokaakaan paljoa jäljellä. Jouduin tyytymään pariin kämäiseen leipäpalaan, voihin (ei margariinia)/levitteeseen, kananmunaan, salaatinlehtiin ja mehuun. Sämpylät ja leikkeleet olivat jo loppuneet. Tyydyin kohtalooni, söin mitä sain ja päätin tästä lähtien tulla ajoissa. Kun olin lähdössä, ruokalaan tuli vielä pari tyttöä, jotka saivat ihan ruoka-annokset keittiöstä pyydettyään. Opin siis, että illalla saa ihan kunnon ruokaa ja sitä saa ruoka-ajan lopussakin, kunhan pyytää… No, ensi kerralla olen viisaampi. Ruoan jälkeen täyttelin lomakkeita ja kyselin toimistosta myös muita mieltä askarruttavia juttuja. Koko päivän olen onnistunut asioimaan joka paikassa saksaksi! Yksinkertaisista tilanteista selviää hyvin. Osa ihmisistä puhuu hyvin selvästi, osa vähän omituisemmin. Kun pitää selittää/ymmärtää enemmän, huomaa, että pikkuisen saksantaidot ovat ruosteessa. Ärsyttää, kun ei osaa sanoa, mitä haluaa! Mutta taidot toivottavasti tässä matkan varrella paranevat. Tosin tuolla toimistossa sanoivat, että puhun hyvin… Ehkä se johtuu siitä, että monet ulkomaalaiset eivät osaa saksaa tullessaan lainkaan. Tai sitten ääntämykseni on ihan ok…
Loppuilta meni huoneessa tavaroita purkaessa ja netissä pyöriessä (netti toimi heti!). Oli myös ihanaa päästä suihkuun pitkän päivän jälkeen.
Täällä sitä ollaan, Itävallassa! Lähes kaikki on tähän saakka sujunut todella hyvin. Lähdin Suomesta aamulennolla kohti Wieniä. Liian painava ruumaan menevä laukku ja yksi ylimääräinen käsimatkatavara menivät tarkastuksista onneksi läpi, vaikka pelkäsin pahinta. Lento oli puolisen tuntia myöhässä lumipyryn takia, mutta eipä se juuri haitannut. Lento (2,5 h) tuntui hyvin lyhyeltä ja kone pieneltä vaihtovuoden lentelyihin verrattuna (Itävalta vs Australia…). Lentokentältä pääsin helposti (ja halvalla) bussilla oikealle rautatieasemalle (Wienissä on niitä useampia) ja sieltä pienen odottelun jälkeen junalla uuteen ”kotikaupunkiini” Welsiin. Juna oli hieno, vielä parempi kuin Suomessa. Siellä oli mukava istua, mutustella eväitä, lueskella Itävallan Lonely Planetia ja katsella maisemia. Ikkunasta näkyi metsäisiä kukkuloita, peltoja ja pieniä kyliä/kaupunkeja, joissa jokaisessa oli kirkko keskellä. Täällä ei valitettavasti ole lunta juurikaan. Vuorilla varmaan olisi, mutta täällä alempana on vain hieman. Maaseudulla maisema näyttää valkoiselta, mutta kaupunkien kaduilta lumi sulaa nopeasti. Lämpötila on aavistuksen pakkasen puolella. Juna oli hieman halvempi kuin Suomessa. Väli Wien-Wels, joka on suunnilleen yhtä pitkä kuin Lappeenranta Helsinki, maksoi noin 33 euroa. Mukavaa kun täälläkin käytetään euroja…
Parin tunnin lentämisen, 45 minuutin bussimatkan ja parin tunnin junamatkan (+odottelut) jälkeen saavuin siis Welsiin. Kävelin rautatieasemalta uudelle kämpälleni, matkaa on vain reilu kilometri, sen kävelee varmaan kymmenessä minuutissa. Tosin painavan matkalaukun, repun ja läppärilaukun kanssa matka oli hieman hitaampi ja tuskaisempi. Ensimmäisenä huomioni kiinnittivät hassut puut… Talon löydettyäni sain heti huoneen ja pikaisen esittelyn. Talohan on opiskelijatalo, jossa asuu pääasiassa ammattikorkeakoululaisia (kaupungissa on amk muttei yliopistoa) ja myös nuorempia koululaisia. Asuminen poikkeaa jonkin verran esim. loasilla asumisesta. Opiskelijat asuvat yhden tai kahden hengen huoneissa, joissa on oma vessa/suihku. Itse asun yksin (tosin kahden hengen huoneessa!). Huoneeni on tilava ja ”soluksi” tosi siisti. Kaappi- ja hyllytilaa löytyy, samoin sänky ja työpöytä ja –tuoli. Kylppäri on siisti ja toimiva. Isot peilitkin löytyy. Ja lämmitys pelaa, ei tarvitse palella! :) Jokaisessa kerroksessa on lisäksi pieni oleskeluhuone ja keittiö. Keittiön varustelutasossa on kyllä hieman toivomisen varaa; liesi/uuni ja jääkaappi löytyy, mutta esim. pakastinta, mikroa tai leivänpaahdinta ei ole. Tämä johtunee varmaan siitä, että ihmiset eivät täällä taida juuri laittaa itse ruokaa, koska vuokraan kuuluvat ateriat (aamupala ja iltaruoka, joillain myös lounas) ja lähes kaikki lähtevät viikonloppuisin kotiin. Viikonloppuisin tämä paikka on ”suljettu” ja esim. ruokaa ei saa. Tosin kyllä tänne halutessaan voi jäädä (tai jos on pakko). Itse luonnollisesti vietän täällä viikonloputkin ja silloin pitää siis itse kokkailla. Arkiruokien kanssa pitää katsoa, kuinka paljon niitä rupeaa hyödyntämään ja kuinka paljon pitää itse laitella. Mutta eiköhän tuollakin keittiöllä pärjää… Alakerrassa on ruokala ja lisäksi oleskelutiloja, toimisto avuliaine ihmisineen, pyykkihuone ym. Tänne ei saisi tulla vieraita, mutta aion pyytää poikkeuslupaa jos saan Suomesta kavereita käymään. Myös alkoholinkäyttö on hieman rajoitettua, koska täällä asuu myös alaikäisiä. Siivota täällä ei tarvitse, koska sen hoitaa siivooja!
Huoneen saatuani jätin vain tavarat sinne ja lähdin saman tien kaupungille etsimään tavaroita, joita tarvitsisin heti. Keskustaan kävelee tästä asunnolta vain 10-15 minuuttia. Wels vaikuttaa vanhalta ja idylliseltä kaupungilta (noin Kotkan kokoinen). Vanhoja rakennuksia, kompakti keskusta, kaupungin läpi kulkee joki… Kovin paljoa en vielä ehtinyt ympärilleni katsoa, koska tarvitsemani tavarat piti löytää ennen kauppojen sulkeutumista. Olisi ollut helppoa, jos täällä olisi Prisman kaltainen tavaratalo, josta saa lähes kaikkea. Sellaista täällä ei kuitenkaan taida olla, tai en ainakaan löytänyt. Eivät täällä ilmeisesti harrasta suuren suuria tavarataloja/ostoskeskuksia. Pienempiä kauppoja sen sijaan löytyi paljon. Silmiin sattui mm. H&M ja VeroModa…mutta muitakin onneksi on. Vaatekauppojen lisäksi löytyi leipäkauppoja, lihakauppoja, herkkuja, elektroniikkaa, kirjoja ym. Kaikki erikseen… Saamieni ohjeiden avulla löysin onneksi kaupan, josta sain ostettua peiton, tyynyn, lakanat ja pyyhkeitä. Täällä käytetään muuten kummallisen isoja tyynyjä, standardikoko taitaa olla 70x90 cm (vertaa Suomessa 40x60 cm)… Onnekseni joulun jälkeiset alennusmyynnit ovat käynnissä, joten sain kaiken tosi halvalla (esim. pyyhkeen 5 eurolla). Paljoa ei viitsi satsata, koska tuollaiset tavarat joudun lähtiessäni jättämään tänne. Toisesta kaupasta sain ostettua shampoot, hammastahnat ja vastaavat. Ruokakauppaa (josta saisi kaikenlaista ruokaa) en kierroksellani löytänyt! Onneksi se ei ollut välttämätöntä, koska tiesin kämpällä saavani iltaruoan ja aamupalaa.
Pimeä laskeutui viiden maissa ja noin tuntia myöhemmin lopetin kierrokseni. Kämpälle päästyäni menin heti syömään. Iltaruokaa tarjoillaan ma-to 17.45-18.10. Menin ruokalaan hieman kuuden jälkeen. Siellä oli jo melko hiljaista ja huomasin pian, ettei siellä ollut ruokaakaan paljoa jäljellä. Jouduin tyytymään pariin kämäiseen leipäpalaan, voihin (ei margariinia)/levitteeseen, kananmunaan, salaatinlehtiin ja mehuun. Sämpylät ja leikkeleet olivat jo loppuneet. Tyydyin kohtalooni, söin mitä sain ja päätin tästä lähtien tulla ajoissa. Kun olin lähdössä, ruokalaan tuli vielä pari tyttöä, jotka saivat ihan ruoka-annokset keittiöstä pyydettyään. Opin siis, että illalla saa ihan kunnon ruokaa ja sitä saa ruoka-ajan lopussakin, kunhan pyytää… No, ensi kerralla olen viisaampi. Ruoan jälkeen täyttelin lomakkeita ja kyselin toimistosta myös muita mieltä askarruttavia juttuja. Koko päivän olen onnistunut asioimaan joka paikassa saksaksi! Yksinkertaisista tilanteista selviää hyvin. Osa ihmisistä puhuu hyvin selvästi, osa vähän omituisemmin. Kun pitää selittää/ymmärtää enemmän, huomaa, että pikkuisen saksantaidot ovat ruosteessa. Ärsyttää, kun ei osaa sanoa, mitä haluaa! Mutta taidot toivottavasti tässä matkan varrella paranevat. Tosin tuolla toimistossa sanoivat, että puhun hyvin… Ehkä se johtuu siitä, että monet ulkomaalaiset eivät osaa saksaa tullessaan lainkaan. Tai sitten ääntämykseni on ihan ok…
Loppuilta meni huoneessa tavaroita purkaessa ja netissä pyöriessä (netti toimi heti!). Oli myös ihanaa päästä suihkuun pitkän päivän jälkeen.
Uusi reissu, uusi blogi
Moi kaikki!
Vietän siis vuoden 2010 ensimmäisen puoliskon Itävallassa, Welsissä, työharjoittelussa, niin kuin monet varmasti jo tietävät. (Olen vielä opiskelija, tämä harjoittelu tulee olemaan osa tutkintoani. Valmistun sitten reissun jälkeen kesällä 2010.) Vuosi 2007 Australiassa (http://juulia-downunder.blogspot.com/) oli niin mukava, että uudestaan reissuun piti päästä. Tällä kertaa halusin treenata saksaa ja olla hieman Suomea lähempänä, joten kohteeksi valikoitui Keski-Eurooppa. Sopiva paikka löytyi syksyllä Itävallasta yliopistomme kv-harjoittelu-uutisryhmän kautta. Hyväksyminen tapahtui nopeasti ja syksy kului sitten dipan tekemisen ohessa matkavalmistelujen parissa (lennot, kämppä, apurahat, tuet ym. ym.). Joulu ja uusi vuosi tuli vielä vietettyä kotimaassa ja dippakin valmistui. . Tammikuun alussa lensin sitten Itävaltaan.
Tässä blogissa kertoilen elämästäni Itävallassa. Mitään liian hienoa ja mullistavaa ei kannata odottaa, kuten ei myöskään kielellisesti virheetöntä tekstiä. Kunhan naputtelen... :)
Vietän siis vuoden 2010 ensimmäisen puoliskon Itävallassa, Welsissä, työharjoittelussa, niin kuin monet varmasti jo tietävät. (Olen vielä opiskelija, tämä harjoittelu tulee olemaan osa tutkintoani. Valmistun sitten reissun jälkeen kesällä 2010.) Vuosi 2007 Australiassa (http://juulia-downunder.blogspot.com/) oli niin mukava, että uudestaan reissuun piti päästä. Tällä kertaa halusin treenata saksaa ja olla hieman Suomea lähempänä, joten kohteeksi valikoitui Keski-Eurooppa. Sopiva paikka löytyi syksyllä Itävallasta yliopistomme kv-harjoittelu-uutisryhmän kautta. Hyväksyminen tapahtui nopeasti ja syksy kului sitten dipan tekemisen ohessa matkavalmistelujen parissa (lennot, kämppä, apurahat, tuet ym. ym.). Joulu ja uusi vuosi tuli vielä vietettyä kotimaassa ja dippakin valmistui. . Tammikuun alussa lensin sitten Itävaltaan.
Tässä blogissa kertoilen elämästäni Itävallassa. Mitään liian hienoa ja mullistavaa ei kannata odottaa, kuten ei myöskään kielellisesti virheetöntä tekstiä. Kunhan naputtelen... :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)