Typerän tuhkapilven aiheuttama suuri pettymys :(, joka sitten kyllä muuttui ihan ok viikonlopuksi Gmundenin reissuineen…

Pe-su 16.-18.4.2010

Perjantaina oli tarkoitus käydä töissä ja sitten hoidella vielä muutamia asioita ja pakkailla illalla reissua varten. Lauantaina oli tarkoitus mennä Wieniin, jonne Jamien myös piti lentää. Siellä oli tarkoitus lomailla maanantai-iltaan saakka. Maanantai-iltana olimme suunnitelleet tulevamme Welsiin, johon Jamie olisi voinut tutustua tiistaina, kun olen töissä. Tiistaina töiden jälkeen meidän piti matkustaa Halstattiin, jossa oli tarkoitus viettää keskiviikko vaeltaen. Torstaina aamusta ajattelimme jatkaa Salzburgiin, jossa oli tarkoitus parin päivän aikana katsella kaupunkia ja käydä Sound of Music-tourilla. Lauantaina oli sitten määrä molempien palata kotiin. Kaikki oli suunniteltu ja järjestetty valmiiksi, mutta sitten luonto puuttui suunnitelmiin…

Olikos se nyt sitten keskiviikkona vai torstaina, kun Islannissa alkoi tämä mukava tulivuori purkautua ja sen ilmaan syytämän tuhkan seurauksena koko Euroopan lentoliikenne lamaantui. Lähes kaikki lentoliikennehän oli pysähdyksissä jonkin aikaa ja sen asteittaiseen palautumiseenkin meni aikaa. Eli huonoja uutisia kantautui korviimme jo ennen perjantaita ja saimme alkaa pelätä reissun toteutumisen puolesta. Perjantaina tilanne näytti hyvin huonolta, lähes kaikki lennot peruttu… Töiden jälkeen jouduin perumaan Wienin-hostellimme, koska se piti viimeistään silloin perua, jotta sen sai tehdä ilman kustannuksia. Jo siinä vaiheessa koko reissun toteutuminen näytti huonolta. Lopulliset päätökset oli kuitenkin tehtävä vasta illalla, koska silloin varmuudella tietäisimme, voiko Jamie lentää la-aamuna vai ei. Sen yhden hostellin perumisen jälkeen kävin normaalisti syömässä ja lähdin käymään vähän shoppailemassa ja ruokakaupassa. Ilmakin oli ihan kiva. Päässä kuitenkin pyöri vain reissun epävarma tilanne. Illemmalla sitten juttelin Jamien kanssa. Hän oli saanut virallisesti vahvistuksen, että seuraavan aamun lento on peruttu. Meidän piti sitten miettiä, lykätäänkö reissun alkua vai perutaanko se kokonaan. Päädyimme jälkimmäiseen, koska tilanne näytti siinä vaiheessa hyvin huonolta. Lentojen peruminen näytti jatkuvan vielä melko kauan ja uusien lentojen saaminen voisi olla hyvin hankalaa. Eli jouduimme siis perumaan koko jutun! :( Olimme molemmat tosi pettyneitä :(. Minua erityisesti otti päähän se, että olin käyttänyt niin paljon aikaa reissun suunnitteluun ja kaiken varaamiseen ja nyt kaikki meni hukkaan! Perjantai-ilta menikin sitten kaikkien majoitusten perumiseen. Onneksi niitä ei oltu vielä maksettu, joten rahaa emme menettäneet. Lennoistakin Jamie sai onneksi korvaukset. Mutta ikävä päivä siis kaiken kaikkiaan…

Sitten pitikin keksiä viikonlopuksi jotain tekemistä, kun yhtäkkiä suunnitelmia täksi ja seuraavaksi viikonlopuksi ei ollutkaan. Ihan hyvää säätäkin oli lupailtu. Päätin sitten lauantaina lähteä käymään Gmundenissä, joka on pieni kaupunki noin tunnin matkan päässä täältä, järven rannalla, vuorten kupeessa. Paikka on Salzkammergutin alueella, joka on kuuluisa kauniista luonnostaan (järvistä ja vuorista). Kävin aamulla ensin kaupassa, koska eilen en vielä uskaltanut ostaa koko viikonlopuksi ja ensi viikoksi pöperöä, kun suunnitelmat olivat kuitenkin vielä vähän epävarmat. Yritin myös soitella seuraa Gmundeniin, mutta ketään ei tuntunut kiinnostavan. Lähdin sitten kaupassakäynnin jälkeen sinne yksikseni aamupäiväjunalla. Juna meni Attnang-Puchheimin kautta, mutta tällä kertaa ei tarvinnut edes vaihtaa junaa. Matka kesti tunnin verran.
Gmundenin rautatieasema oli noin parin kilometrin päässä keskustasta. Sinne olisi päässyt kaupungin ainoalla ratikalla, mutta koska juna oli hieman myöhässä, ratikka oli juuri mennyt ja seuraavaa olisi pitänyt odotella puoli tuntia. Päätin siis kävellä, koska en jaksanut odottaa ja eihän matka nyt kovin pitkä edes ollut. Laitakaupungilla ei ollut juuri mitään nähtävää. Mitä nyt erään ostoskeskuksen ohi kuljin. Suunnilleen matkan puolivälissä huomasin sellaisen keramiikkapajan, jossa menin käymään, ja se olikin ihan käymisen arvoinen paikka. Se oli täynnä tosi ihania astioita ja muita, mutten valitettavasti oikein voinut ostaa mitään, kun niiden kuljettaminen Suomeen olisi vähän hankalaa. Melko hintaviakin olivat…
Keskustaan päästyäni kiertelin sen suunnilleen läpi. Gmunden oli kaunis ja idyllinen pieni kaupunki. Keskustassa oli hienoja vanhoja taloja, kirkko, söpöjä pieniä putiikkeja, hieno kaupungintalo+aukio jne. Viimeiseksi suuntasin kulkuni rantakadulle. Ja kun siihen rantaan pääsin, niin ai että…hyvä etten ruvennut siinä riemusta kiljumaan. Oli niin ihanaa nähdä vettä!!! :) Siis muutakin kuin joki…”iso” vesi… Kun täällä varmaan jokaisen kaupungin läpi virtaa kyllä joki, mutta järviä on harvassa ja merestähän ei ole tietoakaan. Ja ei se joki ole sama asia… Suomessa on kuitenkin aina tottunut asumaan meren tai järven rannalla niin, että rantaan veden äärelle on matkaa joku 5 minuuttia kävellen/pyörällä. Tunne oli siis hieno! :) Ihastelin siinä maisemaa hetken. Järvi aukeni edessä sinisenä ja järven ympärillä kohosivat vuoret…kaunista. Sitten päätin mennä syömään yhteen siinä rannassa olevista kahviloista/ravintoloista. Istuin terassilla auringonpaisteessa ja söin pastaa ja jälkkäriksi kakkua :). Sen verran lämmin oli, että piti neule riisua, t-paidassa tarkeni hyvin. Takki piti ottaa pois jo aiemmin. Vaikka aamulla oli viileä, iltapäivästä oli melko lämmin. Tosin tuuli hieman viilensi ilmaa.
Syötyäni lähdin kävelemään järven rantaa pitkin toiseen suuntaan. Ylitin sillan, jonka alta Traun-joki laskee järveen (joka on nimeltään Traun See). Ja tajusin sitten, että Welsin läpihän virtaa Traun ja se siis laskee tänne. Eli ei se mikään Tonavan sivujoki ole, niin kuin joskus ajattelin. Kävelin sellaista mukavaa rannassa kulkevaa puistokäytävää melko pitkälle. Rannassa näkyi paikoitellen puistoja, jonkin verran veneitä ja muuta. Sitten poikkesin vähän rannasta katsastamaan erään linnan. Se oli kuitenkin korjaustöiden takia suljettu. Samoilta nurkilta lähti myös kaapelikärry ja polkuja läheiselle Grünberg-vuorelle (945 m, Gmundenin kaupunki/kylä on kai noin 500 m korkeudessa)). Ajattelin, että vuorella olisi mukava käydä, näköala olisi varmaan hieno. Kaapelikärry oli kuitenkin vielä suljettu. Se aukeaa toukokuun alussa, kun vaelluskausi alkaa. Vuorelle kuitenkin pääsi myös kävelemällä, polun alussa sanottiin, että sinne kestäisi joku 1,5 tuntia tallustella. Mietin siinä sitten hetkisen, lähdenkö kävelemään, kello oli jo jotain neljä, eikä minulla ollut mitään vaellusvarusteita, ihan tavalliset vaatteet ja kengät (onneksi kuitenkin lenkkarin tyyliset kengät). Halusin sitten kuitenkin mennä ja lähdin tallustamaan polkua ylös/eteenpäin.
Siitä tulikin sitten vastoin odotuksiani ihan kunnon vaellus. Hikikin tuli, vaikka nostin farkunlahkeet ylös ja pidin pelkkää t-paitaa. No, tulipahan päivän treeni tehtyä. Polku nousi koko ajan ylöspäin. Alussa maasto oli vähän helpompaa, loivempaa, polku kulki peltojen keskellä. Siitä sitten metsään, jossa maasto jyrkkeni selvästi ja hankaloitui. Jonkin verran eteen tuli portaita, juurakkoja, kiviä ym. Sitä sitten oli enemmän tai vähemmän huipulle saakka. Ei reitti mikään mahdoton ollut, muttei ehkä ihan helpoimmastakaan päästä. Ihan hyvin selvisin varusteillani, vaikka kunnon vaelluskenkiä tulikin vähän ikävä… Reitti oli onneksi tosi hyvin merkitty, joten eksymisen vaaraa ei ollut. Keväinen metsä näytti hieman ankealta, kun kaikki oli vielä melko harmaata, siellä ylempänä puissa ei vielä ollut lehtiä, eikä maassakaan oikein mikään vielä kasvanut, lukuun ottamatta joitain kukkia (esim. valko- ja sinivuokkoja), joita oli metsän pohjalla runsaasti. Kävelin melko reippaasti, matkaan taisi kulua joku 50 minuuttia, eli melkein puolet vähemmän mitä opasteissa sanottiin. Huipulla tuuli, piti äkkiä laittaa lisää päälle. Siellä oli kahvila, jonka aurinkoisella ja suojaisella terassilla istui melko paljon ihmisiä. Itse menin hieman sivummalle istuskelemaan, katselemaan maisemia ja juomaan ilmaista vettä omasta pullosta. Maisema oli ihan hieno, tosin odotin vielä jotain parempaa. Tämä vuori ei vielä ollut mikään hurjan korkea, joten huipullakin oli puita, jotka osittain vähän peittivät näkyvyyttä. Lisäksi, vaikka päivä oli kirkas, vuorilla näytti leijuvan jotain ihme usvaa… Mutta kyllä niitä vuoria kuitenkin näkyi, samoin se järvi. Eli ihan ok kuitenkin. Istuskelin, lepäilin ja katselin maisemia jonkin aikaa. Sitten lähdin tulemaan alaspäin. Menin alas hieman eri reittiä kuin ylös. Se oli hieman pitempi, mutta maastoltaan hieman helpompi (tasaisempi ja loivempi) reitti. Aikaa meni suunnilleen saman verran alas laskeutumiseen kuin ylös kipuamiseen. Alas päästyäni kävelin samaa reittiä takaisin keskustaan mistä olin tullutkin.
Takaisin päästyäni palkitsin itseni jäätelöllä ja lähdin sitten kävelemään järven rantaa vielä toiseen suuntaan. Taas sellaista mukavaa rantakatua/puistoa tallailin. Siellä ”toisessa päässä” oli sellainen puisto, jossa kävelin. Näin sellaisen huvilan, taas yhden kirkon ja kaupungin uimarannan (joka näytti mukavalta). Siellä oli myös pieni linna, joka oli rakennettu pienelle saarelle keskelle järveä! Ja siis se linna ”peitti” koko saaren… Sinne meni mantereelta silta. Sen kävin myös katsastamassa.
Sitten päätin, että olisi varmaan jo aika lähteä takaisinpäin. Kello taisi lähestyä jo seitsemää, ilma alkoi viilentyä jälleen ja kohta olisi jo hämärä. Palasin keskustaan ja etsin sen ratikan pysäkin ja aikataulut. Samalla pysäkillä oli onneksi juna-aikataulut, koska niistä minulla ei ollut tietoakaan. Seuraava ratikka-juna-yhdistelmä menisi sopivasti noin puolen tunnin päästä. Piti sitten vain tappaa se puoli tuntia aikaa kuljeskelemalla päämäärättömästi… Sain sen jotenkin kulumaan ja pääsin sitten ratikalla asemalle ja sieltä junalla takaisin Welsiin. Tällä kertaa piti vaihtaa junaa puolessa välissä. Olin siis melko myöhään vasta kotona (kasin jälkeen), joten en jaksanut enää lähteä mihinkään, vaan möllöttelin vaan kotosalla koko illan.

Sunnuntaina kävin vähän ulkoilemassa, koska keli oli taas ihan hyvä (tosin jälleen tuulinen). Muuten koko päivä meni kotosalla ruokaa laitellen, blogia kirjoitellen ja kaikkia asioita hoidellen.