Vieraita Suomesta! :)

Pe-su 5.-7.2.2010

Perjantaina kävin töiden jälkeen alhaalla syömässä Palatschinkenejä eli lettuja! Sitten häsäilin tässä huoneessa kaikenlaista ja odottelin viestiä Tiinalta, monelta he ovat Mikan kanssa tulossa Welsiin. Eli siis kaverini oli miehensä kanssa tulossa kylään :). He lensivät jo tiistai-iltana Wieniin ja olivat siellä ti-pe. Viikonloppuna he tulivat tänne ja lensivät maanantaina takaisin Suomeen. Silloin perjantaina viestiä ei kuulunut, joten laitoin sitten itse kyselyä sinne päin. Tiinalta tuli vastaus, että he ovat asemalla 5 minuutin päästä, etkö saanut edellistä viestiä?! No, en ollut saanut jostain syystä… Eipä siinä sitten muuta kuin äkkiä asemalle. Tapasimme siellä sitten noin vartin päästä. Asemalta kävelimme kämpälleni vaihtaen samalla kuulumisia ja suunnitellen viikonlopun ohjelmaa. Täällä kävelimme vain muina miehinä sisään ja huoneeseeni. Yhteen henkilökunnan edustajaankin törmäsimme, mutta emme jääneet juttelemaan… Tännehän ei siis saisi tuoda yövieraita… Tässä vaiheessa ei kuitenkaan onneksi tullut mitään sanomista, eikä myöhemminkään. Perjantai-illasta sunnuntai-iltaanhan täällä ei ollut juuri ketään. Ja su-iltana ja ma-aamuna ei onnekkaasti törmätty juuri kehenkään.
Jätimme Tiinan ja Mikan tavarat tänne ja söimme hieman välipalaa. Sitten lähdimme ulos katselemaan kaupunkia. Kävelytin heidät joen rantaa keskustaan ja siellä ympäriinsä, vähän samaan tyyliin kuin itse silloin ensimmäisenä viikonloppuna kiertelin. Parin tunnin kiertelyn lopuksi käytiin parissa kaupassa ja ruokakaupassa myös ostamassa viikonlopuksi pöperöä. Sitten palasimme kämpille laittamaan ruokaa. Illalla oleilimme tässä mun ”valtavassa” huoneessa ja nautimme muutamat virvokkeet. Keksimme hyvän tavan saada juomat nopeasti kylmäksi; laitoimme ne ikkunan ulkopuolelle, kun siinä sattuu sopivasti olemaan melko leveä ja tasainen ikkunalauta :). Myöhemmin kävimme vielä drinksuilla siinä samaisessa baarissa, jossa on tullut käytyä ennenkin. Tapasimme siellä juuri ennen lähtöämme myös Blancan, Veron, Saran&Georgin. Emme voineet kuitenkaan olla kovin myöhään, koska seuraavana aamuna oli tiedossa melko aikainen herätys.

Lauantaina lähdimme heti aamupäivästä Salzburgiin. Sinne pääsee Welsistä junalla noin tunnissa eli se on siis melko lähellä ja sinne on helppo mennä. Lähtiessämme oli pilvistä ja vähän sateli välillä lunta. Perille päästyämme taivaalta tuli silkkaa vettä. Emme kuitenkaan antaneet sateen häiritä, vaan toteutimme kiertelymme sateesta huolimatta. Itselläni oli onneksi sateenvarjo. Tiina ja Mika vähän kastuivat…onneksi edes vähän vettä pitävät takit auttoivat. Jalkojen kastuminen taisi olla suurin ongelma. Sateesta huolimatta ilma ei ollut kovin lämmin, untuvatakki ei tuntunut olevan yhtään liikaa, olimme kuitenkin noin 5-6 tuntia melkein koko ajan ulkona.
Perille päästyämme haimme rautatieaseman vieressä olleesta infopisteestä kartan ja lähdimme kävelemään keskustaa kohti, jonne on asemalta noin kilometrin matka. Näimme matkalla muutamia hienoja vanhoja taloja ja erään palatsin ja sen puiston/puutarhan. Puisto ei nyt ollut kovin näyttävä, mutta kesällä se on varmaan hieno. Taisimme myös kävellä Mozartin talon ohi, muttemme huomanneet sitä… Salzburghan on Mozartin syntymä- ja kotikaupunki ja sitä on vaikea olla huomaamatta. Sieltä löytyy Mozartin taloja, siellä järjestetään Mozart-konsertteja ym. Kaikki matkamuistomyymälät ovat täynnä Mozart-tavaraa ja joka paikassa myydään Mozartinkuulia (niitä suklaita). Salzburg on myös Sound of Music-kaupunki. Kyseinen kuuluisasta musikaalista tehty elokuva on kuvattu Salzburgissa ja sen ympäristössä.
Keskustaan (?) päästyämme ylitimme kaupunkia halkovan joen ja menimme vanhan kaupungin puolelle. Kiertelimme siellä ristiin rastiin kapeita katuja ja kujia. Salzburg ja erityisesti vanha kaupunki oli tosi upea paikka; hienoja vanhoja taloja, kapeita katuja, ainakin 5 hienoa kirkkoa, museoita ym. Eräällä aukiolla sattui myös olemaan jonkinlaiset markkinat käynnissä. Kiertelymme lomassa pistäydyimme myös muutamissa kaupoissa. Ihan vanhan kaupungin kupeessa on kukkula, jonne kiipesimme muutamia portaita ja melko jyrkkää tietä pitkin. Kukkulan laella on vanha linnoitus, joka tätä nykyä on museo. Sieltä löytyy myös ravintola, kahvila ym. Emme kuitenkaan menneet museoon tms. vaan kävimme ylhäällä vain katsomassa maisemia. Kukkulalta näkyi hienosti yli koko kaupungin, erityisesti vanha kaupunki näkyi hienosti. Sieltä ilmeisesti näkyisi kirkkaalla ilmalla myös kaupunkia ympäröivät vuoret, mutta sateisen sään takia ne jäivät näkemättä. Näkyvyys tosiaan oli hieman rajoittunut, mutta onneksi nyt sentään kaupunkia vähän näkyi. Kukkulalta alas tultuamme aloimme hiljalleen etsiä ruokapaikkaa ja sellainen onneksi melko pian löytyikin. Pääsimme hetkeksi kuivattelemaan ja saimme mahamme täyteen. Söin taas perinteistä itävaltalaista ruokaa, Tafelspitzelin. Se oli sellainen naudanlihapihvi, joka ilmeisesti oli kypsennetty keittämällä. Oli tosi mureaa. Lisänä oli keitettyjä vihanneksi ja paistettuja perunoita ja jotain kamalaa mömmöä, joka onneksi tarjoiltiin erikseen. Palan painikkeeksi join hyvää valkoviiniä, kuten aina täällä ravintolassa käydessäni (se on sen verran edullista). Jälkkäriksi söimme paikallista erikoisuutta, Salzburger Nockerln, joka oli sellaista uunissa käytettyä marengin tyylistä ”höttöä”, jonka alla oli mansikoita. Kaikki oli ihan hyvää.
Syömisen jälkeen jatkoimme vielä vähän kiertelyämme. Eksyimme myös muutamaan kauppaan. Ja muutama vaatekappale eksyi mukaan, kuten eilenkin…Tiinan kanssa aina löytää jotain… :) Neljän-viiden maissa lähdimme hiljalleen kävelemään jälleen rautatieasemaa kohti. Muutama mutka kohdalle vielä sattui (mm. ruokakauppa), mutta ehdimme junaan, jolla olimme aikoneetkin mennä. Palattuamme Welsiin, kävelimme suoraan kämpälle, jossa löhöilimme loppuillan iltapalan, viinin, nettailun ja höpöttelyn merkeissä. Blancalla ja Lucialla olisi illalla ollut synttäribileet, jonne olisimme kaikki olleet tervetulleita. Emme kuitenkaan jaksaneet lähteä enää mihinkään. Päivä oli ollut mukava mutta raskas (Salzburg oli hieno paikka!) ja seuraavana aamuna olisi taas aikainen herätys.

Sunnuntaina oli aikainen herätys ja jo vähän ennen kahdeksaa istuimme junassa ja matkasimme kohti Grünauta. Edessä oli laskettelupäivä Kasbergilla. Junasta hyppäsimme tuttuun tapaan bussiin, joka vei meidät vuoren juurelle. Kävimme vuokraamassa välineet, vaihtamassa paperilippumme hissikortteihin ja nousimme kaapelikärryllä vuorelle. Tällä kertaa keli meni juuri päinvastoin kuin viimeksi, jolloin laaksossa oli pilvistä, mutta ylhäällä aurinkoista. Tällä kertaa laaksossa keli näytti ihan kohtalaiselta, hieman pilvistä, mutta välillä aurinko vähän yritti näyttäytyä. Ylös päästyämme huomasimme epäonneksemme, että keli oli aivan pilvinen, hieman sumuinen ja taivaalta tuli hiljalleen lunta. Hienoja maisemia ei valitettavasti sään vuoksi näkynyt. Itse olen ne jo nähnyt, enemmän harmitti etteivät Tiina ja Mika niitä nyt nähneet :(. Lisäksi lumisade aiheutti pieniä näkyvyysongelmia laskiessa. Emme tajunneet vuokrata laseja, koska alhaalla ei satanut. Lähdimme kuitenkin urheasti laskemaan siitä huolimatta ja kyllä se jotenkin sujui. Mika ei ollut lasketellut koskaan aikaisemmin ja Tiinakin viimeksi varmaan 10 vuotta sitten, mutta hyvin molemmilla sujui alusta alkaen. Murtomaahiihdon harrastaminen auttaa laskettelussakin kummasti… Kalusimme ensin siinä vuoren puolivälissä lähinnä sinisiä rinteitä. Itse kävin laskemassa myös joitain punaisia yksin. Pariin punaiseen sain Mikankin mukaan.
Noin puolessa välissä päivää kävimme syömässä. Tällä kertaa piti sään vuoksi mennä sisään, mutta mukava sielläkin oli syödä. Testasin Schinkenrahmspätzlen, joka oli sellaista uunissa juustolla kuorrutettua kermaista kinkku-pasta-systeemiä. Tai en tiedä, olivatko ne pienet pallerot pastaa vai perunaa…mutta joka tapauksessa se oli tosi hyvää! Jälkkäriksi tuli syötyä vielä omenastruudelia :). Ruokailun jälkeen palasimme ulos ja huomasimme kauhuksemme, että sumu (ja sade) oli vaan pahentunut, rinteessä ei nähnyt eteensä kuin noin 10 metriä! Porukkakin oli selvästi sen vuoksi rinteissä vähentynyt. Päätimme kuitenkin alkuperäisen suunnitelmamme mukaan mennä ihan vuoren huipulle laskemaan, ehkä näkyvyys olisi siellä parempi? Asia ei kuitenkaan valitettavasti ollut näin… :(. Ylhäällä sumu/sade oli vielä sakeampaa! Sumu oli tosi sakea, lunta tuli ja kova tuuli vielä pöllytti sitä ympäriinsä. Eteensä näki ehkä metrin verran (kaikki oli vaan valkoista) ja laskeminen oli täysin mahdotonta. Sen vuoksi laskimme sieltä ylhäältä saman tien varovasti siihen vuoren keskivaiheille, jossa olimme laskeneet jo ennen ruokailua. Siinä pystyi jotenkin laskemaan. Rinteissä, joissa tuuli kävi takaapäin, eikä pöllyttänyt lunta naamalle, oli jopa ihan ok laskea. Saimme siis onneksi täyden hyödyn päivälipuistamme. Toki aurinkoisella säällä olisi laskeminen ollut kivempaa, mutta kävi se näinkin… Ennen puolta neljää piti alkaa hiljalleen valua laaksoa kohti, koska olimme päättäneet lähteä neljän bussilla ja junalla. Tiina ja Mika lähtivät alas kaapelikärryllä, itse laskin punaisen rinteen alas laaksoon. Sumu oli taipaleelle lähtiessä hurja, mutta jo melko pienen matkan sumu hälveni! Koko pitkän rinteen loppumatkan keli oli melko hyvä, parasta koko päivänä. Harmi, kun sitä ei tiennyt, muuten olisi voinut koko loppupäivän laskea sitä rinnettä ja mennä aina välissä kaapelikärryllä takaisin ylös. Mutta jossittelu oli turhaa ja alas päästyämme oli lähdettävä. Palautimme välineet ja menimme odottamaan bussia. Se oli hieman myöhässä jostain syystä, mutta oletin junan odottavan, koska lähes kaikki junan matkustajat tulevat aina Kasbergista. Olimme juuri junan lähtöaikaan asemalla ja siellä juna odottikin laiturilla. Kummallista kyllä, junan ovet olivat lukossa. Odotimme monien muiden kanssa jonkin aikaa. Sitten junan kuljettaja ilmestyi jostain ja pääsimme sisään. Juna ei kuitenkaan lähtenyt mihinkään. Odotimme ja odotimme ja arvailimme mistä moinen johtuu. Saimme odottaa aina viiteen saakka, jolloin juna lähti (siihen aikaan kun seuraavan piti lähteä). Koskaan ei selvinnyt, menikö neljän juna juuri nenämme edestä ja meidän junamme oli vasta viiden juna vai eikö neljän junaa mennyt ollenkaan, koska se olisi ollut vähän myöhässä. Pääsimme kuitenkin kotiin, vaikka jouduimme vähän odottelemaan. Ilta meni kämpällä lötköillessä kuten eilen. Tiina ja Mika lähtivät Wieniin ja sieltä Suomeen maanantaina sillä aikaa kun olin töissä.

Viikonloppu oli tosi mukava :). Kelit eivät suosineet, mutta emme antaneet sen häiritä. Jo viikolla oli melko lauhaa ja parina päivänä satoi ihan vettä. Lumet taas vähän sulivat. Koko talvenahan on ollut vaan pikkupakkasta (lukuun ottamatta sitä yhtä päivää, kun oli -20) ja välillä loskakelejä, välillä tullut lunta, joka silloin tällöin on vähän sulanut. Kuitenkin ihan ok. Nyt tällä viikolla ekan kerran satoi silkkaa vettä. Onneksi sain Hannulta sateenvarjon. En ottanut omaani Suomesta mukaan, kun ajattelin, että etteihän talvella sada vettä…