Ensimmäinen kokonainen viikko Itävallassa takana; töitä, jumppailua, asioiden hoitelua, kevyt ravintola/baarireissu, laskettelureissu ym.

Ma-su 11.-17.1.2010

Ensimmäinen kokonainen viikko Welsissä on nyt siis takana. Paljon on ehtinyt tapahtua, on ollut jopa kiireistä. Aloitin työt maanantaina seitsemältä. Kävin sitä ennen aamupalalla, aikaisin töihin menevät saavat aamupalaa jo ennen seitsemää. Se oli samaa kuin perjantaina, eli söin sämpylän ja kaakaota. Viikon mittaan huomasin, että se on aina sitä samaa, tosin joskus saattaa olla tarjolla myös esim. jugurttia tai hedelmiä tai muroja. Aloin myös ottamaan oman tuoremehun mukaan, jotta aamu lähtisi paremmin käyntiin.

Menin maanantaista alkaen kävellen töihin. Maanantaina ja tiistaina menin yksin, mutta keskiviikosta lähtien kävelin töihin ja kotiin espanjalaisen Susannan kanssa. Hän asuu tässä samassa talossa kerrosta alempana ja on töissä samassa firmassa, tosin eri osastolla (samalla kuin Andi). Tavattiin maanantaina töissä ruokatunnilla, Susanna ja Andi käyvät meidän osaston taukohuoneessa syömässä, koska meidän osastolla on nuorempaa ja kansainvälisempää porukkaa.
Olen nyt siis töissä yrityksessä nimeltä Tiger Coatings. Se on melko iso ja kansainvälinen firma. Työntekijöitä on maailmanlaajuisesti joku 800, joista puolet on täällä Welsissä. Yritys valmistaa erilaisia päällystysmateriaaleja erilaisille pinnoille. Powder Coatings-osasto onkin se isoin. Täällä Welsissä on sen puolen tuotantolaitos ja tutkimuskeskus. Inkjet-osasto (painoväri), jossa itse työskentelen, on paljon pienempi ja melko uusi. Tutkarilla tutkimme siis painovärejä; valmistamme erilaisia väriaineita erilaisille pinnoille ja tutkimme niiden ominaisuuksia. Pieniä eriä tehdään myös myyntiin. Teolliseen tuotantoon asti ei vielä olla päästy, tämä puoli on firmassa vielä uusi ja vasta tutkimusasteella. Welsissä on sitten lisäksi myyntiä, markkinointia ym. Tuotantolaitoksia ja myyntikonttoreita on myös muualla maailmassa.
Painoväriosastolla meitä on labrahommissa mukava pieni ryhmä. Dieter (itävaltalainen) on pomo, joka vastaa kaikesta, ihan mukava 30-40 v.(?) mies. Ja sitten meitä onkin kasa muoria naisia (20-30 v.); saksalainen Ramona (jo valmistunut, hieman pitempään täällä ollut), itävaltalaiset oppisopimusopiskelijat Sarah ja Marina (ovat olleet Tigerilla jo jonkin aikaa), espanjalaiset harjoittelijat Blanca, Veronica ja Lucia (jo valmistuneita, Veronika ollut täällä puoli vuotta, Lucia ja Blanca hieman kauemmin) sekä minä. Lisäksi on yksi ukrainalainen tohtoriopiskelija (mies), jota en ole vielä tavannut. Hän tekee omaa tutkimustaan, ei siis samoja töitä kuin me muut. Myös hieman vanhempi itävaltalainen mies, Peter, tekee töitä meidän labrassa. Hän hoitaa pienimuotoisen tuotannon. Me muut siis teemme tutkimusta. Tutkimusvaiheen läpäisseet värit tehdään siis vielä labrassa, eikä tehtaalla, sen verran alussa homma vielä on. Välillä labrassa pyörähtää muutama muukin ihminen (pari naapurilabran tyttöä), mutta lähinnä tällä porukalla tehdään hommia. Ja tosiaan Andi ja Susanna käyvät meidän kanssa syömässä. Töitä tehdään ma-to 7-16, aamulla on vartin kahvitauko ja puolen päivän aikaan 45 minuutin ruokatauko. Neljän päivän aherrus palkitaan perjantaina, jolloin töissä ollaan vain 7-12! Saa vähän pidemmän viikonlopun… :)
Maanantaina Dieter kierrätti minua ympäri laitosta ja esitteli ihmisille, kertoi kaikkia yleisiä asioita ym. Loppupäivän lueskelin/selailin yhtä kirjaa ja kansiota, jotta pääsisin vähän jyvälle tulevista hommista. Tiistaina tein Blancan kanssa erästä erikoishommaa. Meidän piti testata muutamaa uutta raaka-ainetta; kuinka ne käyttäytyvät muiden raaka-aineiden kanssa (esim. sakkautuvatko vai ei). Keskiviikkona ja torstaina jatkoin samaa hommaa yksin. Perjantaina pääsin jo vähän testailemaan niitä töitä, joita tulen seuraavat kuusi kuukautta tekemään. Sarah opetti minulle viskositeetin ja pintajännityksen mittausta. Ensi viikolla pääsen toivottavasti ihan kunnolla ”oikeiden” töiden pariin.

Maanantai-ilta kului kämpillä asioita hoidellessa (ja netissä pyöriessä). Tässä on pitänyt pitkin viikkoa tehdä jos jonkinlaista; rekisteröityä, avata tili, hommata uusi puhelinliittymä, etsiä jumppapaikka, selvitellä tämän talon käytäntöjä ym. Maanantaina kävin myös iltaruoalla tuolla alhaalla. Tai oikeastaan otin ruoan mukaan. Tapasin myös Andin ja Veronikan (ja muutamia muita). Se iltaruoka on kuitenkin aina jotain hieman kevyempää (toisin kuin luulin); täytettyä patonkia, lämpimiä leipiä, salaattia tms. Halutessaan saa myös kevyttä keittoa. Lisäksi lounaan jämiä voi myös kysellä. Itselleni tuo ruoka-aika on vähän hankala; kuuden maissa ei yleensä vielä ole hirveä nälkä ja usein myös jumpat sattuvat tuohon aikaan (alkaa 18.30). Toisaalta ruoan haluaisi hyödyntää, koska se vuokraan kuuluu. Tiistaista lähtien teinkin niin, että hain aina ennen jumppaan menoa iltaruoan rasiaan. Sen pystyi sitten syömään myöhemmin iltapalaksi tai seuraavana päivänä töissä ruoaksi. Töihin otan aina omat eväät (ruoan). Viikonloppuna pitää tehdä ruokaa aina sen verran reilusti, että sitä riittää seuraavalle viikolle. Tosin liikaa ei voi tehdä, koska ruoan pitää säilyä jääkaapissa, koska pakastinta ei ole. Viikolla ei hirveästi ole aikaa kokkailla; se pitää melkeinpä hoitaa töistä tulon ja jumpan välissä, koska jumpasta tulo venyy yleensä 20-21 välille ja keittiön ovet laitetaan lukkoon yhdeksältä (mikä on tosi typerää). Tajusin tuon vasta eräänä päivänä (olikohan tiistai), kun olin salilla ja kävin sen jälkeen vielä saunassa ja tulin kotiin vasta yhdeksän jälkeen. Kun menin hakemaan iltapalaa, huomasin kauhukseni, että keittiön ovi on lukossa! Onneksi eräs alakerran toimiston täti sattui juuri kulkemaan ohi ja pyysin häntä avaamaan oven. Keittiö pistetään kiinni, etteivät opiskelijat yötä myöten mellasta siellä. Muutenkin näitä paikallisia opiskelijoita (jopa amk-opiskelijoita) paapotaan täällä; täti kiertää joka ilta kymmeneltä katsomassa, että kaikki ovat huoneissaan! Onneksi samaa ei sovelleta meihin ulkomaalaisiin. Ja noita koululaisia paapotaan vielä enemmän… He eivät edes saa jäädä viikonlopuksi tänne. Koululaisten asuttamat yläkerrokset lukitaan kokonaan ja hissi ei toimi viikonloppuna. Alakerrokset (amk-opiskelijat ja ulkkarit) pidetään auki ja keittiöt tarvittaessa. Tuo oma keittiö on siis viikonloppuna aina auki. Alakerran iso keittiö on lukossa ja osa muista tiloista myös. Samoin ulko-ovet. Kaikki ovet ovat täällä muuten melko outoja. Kun esim. oman huoneen oven laittaa kiinni, se ei mene lukkoon, vaan se pitää erikseen avaimella lukita. Myös jos on sisällä huoneessa ja oven haluaa lukkoon, se pitää avaimella lukita. Tämän vuoksi viikonloppuna ulos meneminen ulko-ovista on melkoinen operaatio; ovi auki, itse ulos, ovi lukkoon, toinen ovi auki, itse ulos, toinen ovi lukkoon…
Niin, eli keittiön hankalista aukioloajoista johtuen ruoan laitto on vielä asteen hankalampaa. Myös aamulla meidän aikaisin töihin menevien on pitänyt pyytää, että keittiöt avataan jo kuudelta seitsemän sijaan, jotta saadaan eväät jääkaapista. Myös kaupassa käynti on aavistuksen hankalaa, koska jumpan jälkeen kauppaan ei ehdi, koska täytyy kiiruhtaa kotiin, jotta ehtii hakea iltapalaa keittiöstä ajoissa. Tosin kaupatkaan eivät silloin ole enää auki, useimmat ruokakaupat menevät kiinni 19-20 maissa. Yksi kauppa olisi auki yhdeksään, mutta se ei valitettavasti osu matkan varrelle. Eli viikonloppuisin (pe/la) pitää ostaa paljon ruokaa, jotta viikolla selviäisi mahdollisimman vähillä kauppakäynneillä. Työmatkan varrella on semmoinen pikkuinen kauppa, sieltä voi tarvittaessa hakea jotain pientä. Jos tarvitsee isompaa, pitää yrittää ehtiä töistä tulon jälkeen ennen jumppaa… No, pitää vain yrittää löytää sopivat rutiinit, jotta saa arjen sujumaan. Ja on tässä talossa asumisessa muutama hyväkin puoli esim. tuon keittiöjutun vastapainoksi; esim. siivota ei tarvitse ja myös vessapaperi kuuluu palveluihin. Myös vuokranmaksu on tehty helpoksi; sitä ei tarvitse itse maksaa, vaan se otetaan tililtä automaattisesti.

Arki-illat ovat tällä viikolla menneet noiden ruoanlaitto- ja kauppahärdellien sekä asioiden hoitelun ja nettailun lisäksi siis salilla/jumpissa. Löysin tosiaan tästä kaupungista vain yhden salin, jossa on jumppia (Arena Fit&Fun). Menin käymään siellä tiistaina, kun maanantaina en ehtinyt. Sain silloin tiistaina käydä siellä ilmaiseksi tutustumassa. Minulle näytettiin paikat ja kävin sitten salilla, koska en ehtinyt sen illan jumppaan, ja lisäksi saunassa. Paikka oli ihan ok. Kuntosali oli suunnilleen samantasoinen kuin Kotkassakin Ladyllä/Popilla. Lisäksi siellä oli pieni erillinen osasto vain naisille ja venyttelyhuone. Pukuhuoneet ja suihkut olivat ok. Rentoutumisalueella oli infrapunasauna, normaalit saunat naisille ja miehille ja yksi sekasauna. Jumppasali oli kaikin puolin hyvä (itse sali, välineet ym.) ja ihan hyvän kokoinen, lähes Popin ison salin kaltainen. Lisäksi siellä oli 2 squash-kenttää ja pieni kahvila. Sali on aika hyvässä paikassa, keskustan kupeessa. Sinne kävelee tästä noin vartissa.
Tiistaina kävin tosiaan salilla. Treenin päätteeksi menin saunaan. En ollut ihan varma millainen saunakulttuuri täällä on ja voiko saunaan esimerkiksi mennä normaalisti alasti. Kävin ensin suihkussa ja menin pyyhkeen kanssa naisten saunan liepeille. Ovessa sattui olemaan ikkuna, josta kurkkasin puolihuolimattomasti sisään ja kun näin, että siellä oli ihmisiä ilman vaatteita, pystyin heittämään pyyhkeen pois ja menemään sisään. Muut saunassa olijat tosin istuivat tai makailivat pyyhkeiden päällä ja itselläni oli pefletti, mutta se ajanee saman asian. Sauna oli onneksi ihan kuin Suomessakin, lämpöä oli mukavat 80 astetta. Ajattelin ensin, ettei siellä saanut heittää löylyä, mutta onneksi se luulo osoittautui vääräksi. Eli sauna oli ihan hyvä ja normaali. Tosin keskieurooppalaiseen tapaan saunan ulkopuolella oli saunomisohjeet ja sisällä saunomisaikaa mittava tiimalasi :). Sekasaunasta en sitten tiedä, pitääkö siellä olla pyyhe päällä. Tosin eipä sillä ole väliä, koska sinne ei tarvitse mennä. Naisten sauna riittää ihan hyvin.
Keskiviikkona kävin illan jumpissa, stepissä (50 min) ja pilateksessa (50 min). Step ei ollut mikään paras mahdollinen, mutta ihan ok, ehkä siellä kestää käydä. Se oli sellaista perinteistä koreografista steppiä koko tunti, lopussa pienet venyttelyt. Sarja oli ihan ok, tosin siinä oli melkeinpä liikaakin pyörimistä, joka syö tehoja. Lisäksi harjoitteluvaiheessa kaikkea toistettiin mielestäni hieman liian kauan. Ohjaaja teki ehkä vähän laiskasti ja lähes koko ajan selkä meihin päin. Lisäksi välillä ”pysähdyttiin” katsomaan jokin kohta hitaammin. Eli aika paljon sellaista, mitä olisin itse tehnyt toisin. Luulen jopa, että pystyisin itse pitämään paremman tunnin… Sarja oli kuitenkin ihan ok. Muutamia pyörimisiä jätin pois ja tein ponnistuksella kaiken minkä pystyi ja juoksin välimarssit. Kyllä siinä sitten sai vähän hikeä pintaan. Ei tunti kyllä yhtä tehokas ollut kuin meidän Pop/Ladystep, Bodystepistä puhumattakaan. Tosin koreografinen step ei yleensä olekaan niin rankka. Pitää vaan tehdä isosti ja tehokkaasti kaikki ja vähän ekstraakin, niin eiköhän tuo mene. Alussa myös se oli outoa, ettei ohjaaja esitellyt itseään, ei kysynyt, onko ensikertalaisia eikä kertonut mitään tunnista, aloitti vaan. Siinä tuli vähän sellainen ulkopuolinen tunne ekakertalaiselle eikä oikein tiennyt mitä tuleman pitää. Se oli hyvä konkreettinen muistutus itselle, kun tunteja pitää, että aina pitää muistaa esittelyt!
Pilates-tunnilla ei myöskään sen enempää esitelty/höpötelty alkuun, vaan mentiin suoraan asiaan. Tämä tunti oli kuitenkin kokonaisuudessaan aika hyvä. Perinteisiä pilatesliikkeitä tehtiin. Lisäksi apuna käytettiin sellaista pientä pehmeää palloa ja ”tyynyä” sekä pieniä käsipainoja. Ohjaaja oli myös ihan hyvä. Tehokkaalta tuntui. Tätä pitää ehdottomasti harrastaa myös jatkossa. Keskiviikkona tuntien jälkeen tein myös salille liittymissopimuksen puoleksi vuodeksi.
Torstaina sain korttini, kunhan olin ensin maksanut puolen vuoden treenit. Tuossa puolen vuoden sopimuksessa pitää maksaa koko aika etukäteen. Tuntui vähän hurjalta maksaa yli 300 euroa yhdellä kertaa, mutta nyt kun se on maksettu, voi vaan treenailla, eikä tarvitse enää mitään maksella. Nyt se sitten ikään kuin makselee koko ajan itseään takaisin…
Torstaina kävin myös parilla tunnilla; Muscle powerissa (50 min) ja Thai boxingissa (50 min). Muscle power oli täkäläinen Body Pump. Eli pelkkää lihaskuntoa tangoilla. Pumpista tunti erosi (huonompaan suuntaan) muutaman asian kohdalla. Taustalla soi normi aerobic-musa, eikä tietyt biisit, eikä liikkeitä siis tehty ”musiikkiin”. Lämmittely tehtiin pelkällä tangolla. Sitten tehtiin isommilla painoilla isommat lihasryhmät (kyykyt, askelkyykyt, rinta, selkä) putkeen ilman painojen vaihtoa. Sitten pienemmillä painoilla pienet lihasryhmät (ojentaja, hauis, olkapäät) putkeen. Lopuksi tehtiin vatsat ja venyteltiin. Tuo, ettei painoja vaihdettu joka välissä, oli tietenkin ongelma, koska olen tottunut tekemään esim. kyykyt tuplasti isommilla painoilla kuin rinnan. Tunti ei vielä toistaiseksi tuntunut niin hirveästi, koska en uskaltanut tehdä hirmuisen isoilla painoilla, koska en tiennyt mitä on tulossa. Seuraavalla kerralla voin laittaa painoja enemmän, koska tiedän mitä tuleman pitää. Seuraavalla kerralla meinaan myös nopeasti vaihtaa painoja joka välissä; juttelin tunnin jälkeen ohjaajan kanssa, ja hän sanoi ettei se häntä haittaa… Eli tunnista saa kyllä tehokkaan, kunhan saa painot kohdalleen. Musiikin kohdalla pitää nyt tyytyä siihen, mitä on… Ainiin, ohjaaja kyseli tunnin lopussa, olenko tehnyt tätä paljon/olenko ohjaaja, kun tekniikka oli kuulemma niin hyvä… :)
Thai Boxingia ohjasi mies, joka teki osan liikkeistä vähän hassusti, mutta piti ehkä vähän rankemman tunnin kuin osa naisista. Tunnilla tehtiin osittain vähän aerobicmaisia liikkeitä, mutta jonkin verran siellä oli sitten mukana kaikkia lyöntejä ja potkuja. Osassa liikkeistä käytettiin steppilautaa apuna. Välillä tehtiin aina lihaskuntoa, lähinnä ylävartaloa (esim. lyöntejä käsipainojen kanssa) ja keskikroppaa. Eli aerobiset ja lihaskunto-osuudet vuorottelivat. Lihaskuntoliikkeet tuntuivat tehokkailta. Aerobiset osuudet olisivat voineet olla rankempiakin, tai sitten niitä olisi pitänyt tehdä kerralla kauemmin. Hikeä sai pintaan ja lihaksissa tuntui, mutta kovin korkealle ei sykettä saanut. Ihan ok tunti kuitenkin.
Myöskään torstain tunneilla ei juurikaan mitään esittelyjä harrastettu. Ohjaajilla tuntuu olevan myös hieman paha tapa tulla tunnille ihan viime tipassa. Ja lähes kaikki tunnit ovat kestäneet pitempään kuin mitä lukujärjestyksessä sanotaan… Vähän erilainen jumppakulttuuri täällä tuntuu olevan kuin mihin Suomessa on tottunut. Mutta siihen yritetään nyt sopeutua. Paikka on kuitenkin täkäläisittäin ihan hyvä ja ohjaajat ovat kaikki koulutettuja ym. Täällä ilmeisesti vaan on tapana tehdä tietyt asiat vähän eri tavalla kuin Suomessa.

Perjantai toi vähän muutosta arjen rutiineihin. Töistä pääsin tosiaan jo puolilta päivin. Kotiin päästyäni kävin alhaalla syömässä. Perjantaisin saan mennä syömään lounaan, koska iltaruokaa ei ole (asuntola menee ”kiinni”). Saatuani mahan täyteen, lähdin kaupungille. Kävin ostamassa täkäläisen liittymän, kotitossut, lisää eväsrasioita ym. Kierroksen lopuksi piti käydä ruokakaupassa. Kävin siinä kaupassa, jonka viimeisimmäksi bongasin, ja se osoittautuikin kaikkein parhaaksi. Lisäksi se on lähimpänä kotia. Kaupoilla meni sen verran pitkään, etten ehtinyt enää jumppaan. Illan toiseen jumppaan olisin ehtinyt, mutten lähtenyt, koska illan suunnitelmat olivat vielä vähän epäselvät. Ehdin olla kotosalla jonkin aikaa (netissä). Illalla lähdin Veronican ja Blancan kanssa ulos syömään. Kävimme italialaisessa ravintolassa, jossa söin hyvän sydämenmuotoisen :) pizzan. Blanca ja Vero tilasivat viiniä, jota itsekin otin, kun luulin sen olevan samaa hyvää valkoviiniä (kukkaviiniä), mitä Suomessa tulee usein juotua (Lambrusco). Hämmästyin suuresti, kun pöytään tulikin punaviiniä! Itsehän en punaviiniä juo, pidän vain valkoisesta. Maistoin kuitenkin, ja yllätys yllätys, tämä punaviini olikin ihan hyvää! Pitää Suomessa katsoa, saako kyseistä viiniä alkosta… Syötyämme menimme vielä erääseen baariin, joka vaikutti oikein mukavalta istuskelu/juttelu/hengailupaikalta. Se on kuulemma melko suosittu paikka käydä muutamalla ennen discoon tms. menoa. Ja porukkaa kyllä riittikin. Tapasin muutamia Veron ja Blancan kavereita, mm. panamalaisen Alanin, intialaisen Kanan :) ja itävaltalaisen Bernin. He ovat kaikki töissä täällä ja vaikuttivat mukavilta. Joitain muitakin siinä oli, mutten muista nimiä… Myös Susanna ilmestyi jossain vaiheessa. Tapasin myöhemmin myös suomalaisen Hannun, joka on täällä vaihdossa. Hän on tosin lähdössä takaisin Suomeen ihan kohta. Tosin tänne on kuulemma tulossa heidän koulustaan (olikohan se Heinolan amk?) pari muuta opiskelijaa. Emme ehtineet jutella kauaa, koska olimme juuri lähdössä. No, ehkä tapaan hänet vielä myöhemmin. Paikka tosiaan oli ihan mukava ja ihmisiä riitti. Valitettavasti täällä baareissa saa polttaa, joten käryäkin riitti. Olin jo ehtinyt unohtaa miten savu kirvelee silmiä ja miten pahalle vaatteet illan jälkeen haisevat… Sen verran kauan kielto on Suomessa jo ollut voimassa. Toiseksi, täältä ei valitettavasti saa siideriä. Eli baarissa pitää sitten tilata viiniä tai drinkkejä. Drinkit vaan ovat valitettavasti melko hintavia täällä(kin). Olutta kyllä löytyisi yllin kyllin, täkäläiset juovat sitä paljon, mutta kun itse en siitä pidä. Istuttiin tosiaan kyseisessä paikassa jonkin aikaa, otettiin yhdet ja juteltiin. Oli tosi mukava ilta. Valitettavasti meidän piti lähteä kotiin jo puolen kahdentoista maissa, koska seuraavana päivänä olimme lähdössä laskettelemaan ja aamulla olisi aikainen herätys.

Lauantaina piti sitten tosiaan herätä jo puolen seitsemän aikaan. Nopeat aamutoimet ja kävely juna-asemalle, jossa tapasin Blancan, Veronica, Lucian ja Sarahin puoli kahdeksalta. Ostimme liput ja istahdimme Grünauhin menevään junaan ennen kahdeksaa. Kasberg-Grünaun hiihtokeskuksella ja Itävallan ”VR:llä” eli ÖBB:llä on mukava tarjous; junalippu Welsistä Grünauhin ja takaisin + päivän rinnelippu vain 33 e. Lisäksi lipulla saa pienen alennuksen välineiden vuokrauksesta (maksoivat 14 e). Junamatka kesti tunnin verran. Maisemat muuttuivat matkan edetessä hieman mäkisemmiksi ja lopulta näkyi myös vuoria, samalla lumen määrä hieman lisääntyi. Grünaun kylässäkään (pieni kylä) sitä ei kyllä hirmuisesti ollut. Matkalla myös aurinko alkoi paistaa! Perille saavuttuamme hyppäsimme pienen odottelun jälkeen juna-aseman edestä bussiin, joka vei meidät Kasbergiin. Matka kesti vain kymmenisen minuuttia. Vuoren juurella oli paikka, josta saimme vuokrattua välineet ja vaihdettua paperiset rinnelippumme kortteihin, jotka piti pistää taskuun. Hisseillä olevat portit pystyivät lukemaan korttia sieltä taskusta. Kätevää. En tiedä, onko Suomen laskettelukeskuksissa samanlaiset systeemit, koska siitä on melko pitkä aika, kun olen viimeksi Suomessa lasketellut. Välineiden vuokrauksessa meni jonkun aikaa, koska Espanjan tytöt eivät ole montaa kertaa laskettelua koittaneet, eivätkä oikein tienneet, miltä monojen pitäisi tuntua, jotta ne olisivat sopivan kokoiset.
Viimein kuitenkin saimme välineet (ja kortit) kaikille ja pääsimme itse asiaan. Ensin meidän piti mennä sellaisella kaapelikärryllä (tai mikä lie gondoli onkaan) vuoren rinteelle noin 1200 metrin korkeuteen, josta varsinaiset rinnealueet alkoivat. Kaapelikärryn yläpäässä oli ravintola, sellainen lasten hiihtoalue ja siinä oli muutamia rinteitä ja hissejä. Siirtymäreittiä pitkin pääsi toiselle alueelle, jossa oli myös muutamia rinteitä ja pari hissiä. Kolmannelle alueelle, vuoren laelle (noin 1600 metriin) piti mennä toisella kaapelikärryllä. Sieltä löytyi sitten vielä lisää rinteitä ja hissejä. Yhteensä rinteitä oli joku reilu 20 ja hissejä varmaan noin 10. Eli siis ihan hyvän kokoinen paikka. Itävallan mittakaavassa tuo ei vielä ole suuren suuri, isompiakin paikkoja löytyy. Suomalaiselle paikka oli kuitenkin jo melko iso keskus. Ja Suomessahan ei missään pääse noin korkealle, eikä löydy yhtä pitkiä rinteitä. Tuolla pisin rinne, joka lähtee ihan vuoren huipulta ja päätyy alas laaksoon, on 12 km pitkä ja korkeuseroa kertyy 1200 m! Tosin se on ainoa noin pitkä. Toinen melko pitkä löytyy myös. Loput rinteet ovat noin puolesta kilometristä reiluun kahteen pitkiä ja korkeuseroltaan noin 100-300 m. Sinisiä rinteitä oli jonkin verran, punaisia ehkä eniten ja mustiakin pari. Hisseistä yksi oli tuolihissi ja loput ankkureita (+pari lasten hissiä).
Menimme ensin sinne lasten alueelle, koska Blancalla oli sukset toista kertaa jalassa ja Vero ja Luciakin olivat kokeilleet alle 5 kertaa. Sarah oli luvannut opettaa heitä. Meno oli alkuun aika hauskan näköistä :) Olin heidän kanssaan lasten rinteessä hetken, mutta lähdin sitten omille teilleni. Kokeilin siinä lähellä olevat rinteet läpi (sinisiä ja punainen). Sitten menin vielä katsastamaan ne viereisen alueen punaiset ja siniset rinteet. Keli oli aivan mahtava; aurinko paistoi täydeltä terältä ja pakkasta oli varmaan noin 5 astetta. Lunta oli mukavasti, kaikki oli valkoista. Vuoristoiset maisemat olivat aivan mahtavat! Lähistöllä on jopa 2500 m korkeita huippuja.
Yhden maissa tapasin muut ja menimme syömään. Söimme ulkona ravintolan terassilla mukavassa paisteessa. Hyvin tarkeni. Wieninleike mahassa jaksoi taas jatkaa. Ruoan jälkeen Vero ja Lucia jatkoivat sinisestä rinteestä, johon olivat jo ennen ruokaa uskaltautuneet. Blanca jatkoi koko päivän lasten rinteessä. Sarah lähti tapaamaan paria keskuksessa töissä olevaa kaveriaan. Itse lähdin sinne ihan huipulla olevalle rinnealueelle. Kokeilin sielläkin melkein kaikki rinteet läpi. Paria mustaa yritin vältellä (liian jyrkkiä). Tosin taisin vahingossa laskea yhden mustan, kun luin rinnekarttaa vähän väärin…se olikin kyllä sitten aika hurja. Mutta selvisin ehjin nahoin. Yksi punainen rinne oli suljettu. Myös alempana oli yksi rinne vielä kiinni. Ylhäällä näköala oli vielä hienompi! Ja rinteet olivat hyvät, aurinko paistoi, mikäs siinä sitten laskiessa :) Oli kyllä hyvä päivä! Hissit menivät neljän aikaan kiinni. Lähdin silloin laskemaan sieltä ihan ylhäältä alas kohti laaksoa. Se pitkä rinne oli tosi hauska! Alkupätkä oli sinistä ja sitten punaista. Loppupätkänkin voi mennä sinistä, mutta se oli nyt kiinni. Jonkin aikaa siinä varmaan noin 10 km laskussa meni. Alas päästyäni palautin välineet ja menin odottamaan bussia. Muut olivat lähteneet lähes tuntia aiemmin, koska he olivat menossa Sarahin isälle Grünauhin yöksi ja olivat luvanneet olla siellä neljältä. He olivat suunnitelleet koko reissun jo ennen kuin minä ilmaannuin Itävaltaan. Itse en sinne sitten enää sopinut, mutta halusin kuitenkin lähteä laskemaan. Pääsisin junalla hyvin Welsiin illallakin. Olisin voinut lähteä samaan aikaan kuin muut, mutta halusin laskea hieman pitempään ja mennä sitten seuraavalla bussilla ja junalla. Hyppäsin ensin väärään bussiin, joka vei ihmisiä parkkipaikoille. Pääsin kuitenkin sillä onneksi takaisin lähtöpaikkaan ja siitä oikeaan bussiin, joka vei juna-asemalle. Junalla palasin sitten Welsiin. Kävelin asemalta kotiin ja pysyin kotona koko illan. Oli ihanaa päästä suihkuun, saada iltapalaa ja vaan möllöttää koneen ääressä. Unta ei tarvinnut illalla kauaa hakea.

Sunnuntaina nukuin pitkään. 13 tunnin kauneusunien jälkeen heräilin ja aloittelin päivän askareita. Koko päivä meni rennosti kotosalla pyykkiä pesten (vähän aikaa meni arpoessa, kuinka kone toimii…), ruokaa laittaen, tiskaillen, asioita hoidellen, netissä luuhaten…

Sekalaisia havaintoja matkan varrelta:
-Sää on tähän mennessä Welsissä ollut pääosin pilvinen ja harmaa. Aurinko on pari kertaa näkynyt, muttei kauaa (poikkeuksena lauantai). Lunta on välillä satanut ja välillä se on taas sulanut. Eli paljoa sitä ei valitettavasti ole. Lämpötila pyörii nollan molemmilla puolilla. Muutamana päivänä on puhaltanut viileä tuuli. Sää on kuulemma yleensä talvella Welsissä juuri tällainen. Ennen joulua täällä oli kuulemma enemmän lunta ja talvisempaa, mutta sitten 23.12. puhalsi Välimereltä vuorien yli lämmin Föhn-tuuli, joka toi mukanaan 17 asteen lämpötilan ja sulatti kaikki lumet!

-Täällä on fanaattisia lumen kolaajia. Kun lunta sataa vähänkin, ihmiset ovat heti kolaamassa pihojaan. Eihän Suomessa kukaan jaksa paria senttiä lunta käydä kolamaan vaan sen annetaan vaan olla…

-Jalkakäytävät ovat täällä kovin kapeat. Johtunee kaupungin vanhuudesta…?

-Kaikkia pitää aina tervehtiä. Tai no, ei nyt jokaista kadulla vastaantulijaa, mutta töissä kaikkia, samoin asuntolassa, kun menee kauppaan jne. Aamulla sanotaan ”Morgen”, ruoka-aikaan ”Mahlzeit”, muuten ”Hallo” tai vastaavaa.

-Viiniä ja viinaa myydään kaupoissa. Viini on tosi halpaa. Pullo, joka Suomessa maksaa 7e, maksaa täällä 2e!

-Täällä tulee käveltyä ja seisottua paljon. Arkisin kävelen ensin töihin n. 20 min. Sitten seison/kävelen oikeastaan koko päivän labrassa. Sitten kävelen kotiin. Hetken päästä kävelen jumppaan 15 min., jumppailen ja sitten takaisin. Jos tarvitsee käydä kaupassa tms, tulee kävelyä vielä lisää. Vähän on meinannut seisominen tässä alussa tuntua jaloissa, koska viimeisen muutaman kuukauden Suomessa olen kaiket päivät vaan istunut ja naputellut dippaa. Varmaan seisomiseen kyllä taas äkkiä tottuu. Ja hyväähän se vaan tekee.

-Autoilijat ovat täällä tosi kohteliaita. Jos seisot suojatien reunalla, autoilija aina hiljentää ja antaa kävelijän mennä ensin.

-Kauppojen kassat ovat ärsyttävän pieniä. Kassalla on pakko pakata hyvin nopeasti tai sitten vain nostaa tavarat nopeasti kärryyn ja mennä sivummalle pakkaamaan, koska tilaa ei ole ja seuraavan asiakkaan tavarat tulevat nopeasti päälle…