Matkustelua ja välttämättömyyksien hankkimista

To 7.1.2010

Täällä sitä ollaan, Itävallassa! Lähes kaikki on tähän saakka sujunut todella hyvin. Lähdin Suomesta aamulennolla kohti Wieniä. Liian painava ruumaan menevä laukku ja yksi ylimääräinen käsimatkatavara menivät tarkastuksista onneksi läpi, vaikka pelkäsin pahinta. Lento oli puolisen tuntia myöhässä lumipyryn takia, mutta eipä se juuri haitannut. Lento (2,5 h) tuntui hyvin lyhyeltä ja kone pieneltä vaihtovuoden lentelyihin verrattuna (Itävalta vs Australia…). Lentokentältä pääsin helposti (ja halvalla) bussilla oikealle rautatieasemalle (Wienissä on niitä useampia) ja sieltä pienen odottelun jälkeen junalla uuteen ”kotikaupunkiini” Welsiin. Juna oli hieno, vielä parempi kuin Suomessa. Siellä oli mukava istua, mutustella eväitä, lueskella Itävallan Lonely Planetia ja katsella maisemia. Ikkunasta näkyi metsäisiä kukkuloita, peltoja ja pieniä kyliä/kaupunkeja, joissa jokaisessa oli kirkko keskellä. Täällä ei valitettavasti ole lunta juurikaan. Vuorilla varmaan olisi, mutta täällä alempana on vain hieman. Maaseudulla maisema näyttää valkoiselta, mutta kaupunkien kaduilta lumi sulaa nopeasti. Lämpötila on aavistuksen pakkasen puolella. Juna oli hieman halvempi kuin Suomessa. Väli Wien-Wels, joka on suunnilleen yhtä pitkä kuin Lappeenranta Helsinki, maksoi noin 33 euroa. Mukavaa kun täälläkin käytetään euroja…

Parin tunnin lentämisen, 45 minuutin bussimatkan ja parin tunnin junamatkan (+odottelut) jälkeen saavuin siis Welsiin. Kävelin rautatieasemalta uudelle kämpälleni, matkaa on vain reilu kilometri, sen kävelee varmaan kymmenessä minuutissa. Tosin painavan matkalaukun, repun ja läppärilaukun kanssa matka oli hieman hitaampi ja tuskaisempi. Ensimmäisenä huomioni kiinnittivät hassut puut… Talon löydettyäni sain heti huoneen ja pikaisen esittelyn. Talohan on opiskelijatalo, jossa asuu pääasiassa ammattikorkeakoululaisia (kaupungissa on amk muttei yliopistoa) ja myös nuorempia koululaisia. Asuminen poikkeaa jonkin verran esim. loasilla asumisesta. Opiskelijat asuvat yhden tai kahden hengen huoneissa, joissa on oma vessa/suihku. Itse asun yksin (tosin kahden hengen huoneessa!). Huoneeni on tilava ja ”soluksi” tosi siisti. Kaappi- ja hyllytilaa löytyy, samoin sänky ja työpöytä ja –tuoli. Kylppäri on siisti ja toimiva. Isot peilitkin löytyy. Ja lämmitys pelaa, ei tarvitse palella! :) Jokaisessa kerroksessa on lisäksi pieni oleskeluhuone ja keittiö. Keittiön varustelutasossa on kyllä hieman toivomisen varaa; liesi/uuni ja jääkaappi löytyy, mutta esim. pakastinta, mikroa tai leivänpaahdinta ei ole. Tämä johtunee varmaan siitä, että ihmiset eivät täällä taida juuri laittaa itse ruokaa, koska vuokraan kuuluvat ateriat (aamupala ja iltaruoka, joillain myös lounas) ja lähes kaikki lähtevät viikonloppuisin kotiin. Viikonloppuisin tämä paikka on ”suljettu” ja esim. ruokaa ei saa. Tosin kyllä tänne halutessaan voi jäädä (tai jos on pakko). Itse luonnollisesti vietän täällä viikonloputkin ja silloin pitää siis itse kokkailla. Arkiruokien kanssa pitää katsoa, kuinka paljon niitä rupeaa hyödyntämään ja kuinka paljon pitää itse laitella. Mutta eiköhän tuollakin keittiöllä pärjää… Alakerrassa on ruokala ja lisäksi oleskelutiloja, toimisto avuliaine ihmisineen, pyykkihuone ym. Tänne ei saisi tulla vieraita, mutta aion pyytää poikkeuslupaa jos saan Suomesta kavereita käymään. Myös alkoholinkäyttö on hieman rajoitettua, koska täällä asuu myös alaikäisiä. Siivota täällä ei tarvitse, koska sen hoitaa siivooja!

Huoneen saatuani jätin vain tavarat sinne ja lähdin saman tien kaupungille etsimään tavaroita, joita tarvitsisin heti. Keskustaan kävelee tästä asunnolta vain 10-15 minuuttia. Wels vaikuttaa vanhalta ja idylliseltä kaupungilta (noin Kotkan kokoinen). Vanhoja rakennuksia, kompakti keskusta, kaupungin läpi kulkee joki… Kovin paljoa en vielä ehtinyt ympärilleni katsoa, koska tarvitsemani tavarat piti löytää ennen kauppojen sulkeutumista. Olisi ollut helppoa, jos täällä olisi Prisman kaltainen tavaratalo, josta saa lähes kaikkea. Sellaista täällä ei kuitenkaan taida olla, tai en ainakaan löytänyt. Eivät täällä ilmeisesti harrasta suuren suuria tavarataloja/ostoskeskuksia. Pienempiä kauppoja sen sijaan löytyi paljon. Silmiin sattui mm. H&M ja VeroModa…mutta muitakin onneksi on. Vaatekauppojen lisäksi löytyi leipäkauppoja, lihakauppoja, herkkuja, elektroniikkaa, kirjoja ym. Kaikki erikseen… Saamieni ohjeiden avulla löysin onneksi kaupan, josta sain ostettua peiton, tyynyn, lakanat ja pyyhkeitä. Täällä käytetään muuten kummallisen isoja tyynyjä, standardikoko taitaa olla 70x90 cm (vertaa Suomessa 40x60 cm)… Onnekseni joulun jälkeiset alennusmyynnit ovat käynnissä, joten sain kaiken tosi halvalla (esim. pyyhkeen 5 eurolla). Paljoa ei viitsi satsata, koska tuollaiset tavarat joudun lähtiessäni jättämään tänne. Toisesta kaupasta sain ostettua shampoot, hammastahnat ja vastaavat. Ruokakauppaa (josta saisi kaikenlaista ruokaa) en kierroksellani löytänyt! Onneksi se ei ollut välttämätöntä, koska tiesin kämpällä saavani iltaruoan ja aamupalaa.

Pimeä laskeutui viiden maissa ja noin tuntia myöhemmin lopetin kierrokseni. Kämpälle päästyäni menin heti syömään. Iltaruokaa tarjoillaan ma-to 17.45-18.10. Menin ruokalaan hieman kuuden jälkeen. Siellä oli jo melko hiljaista ja huomasin pian, ettei siellä ollut ruokaakaan paljoa jäljellä. Jouduin tyytymään pariin kämäiseen leipäpalaan, voihin (ei margariinia)/levitteeseen, kananmunaan, salaatinlehtiin ja mehuun. Sämpylät ja leikkeleet olivat jo loppuneet. Tyydyin kohtalooni, söin mitä sain ja päätin tästä lähtien tulla ajoissa. Kun olin lähdössä, ruokalaan tuli vielä pari tyttöä, jotka saivat ihan ruoka-annokset keittiöstä pyydettyään. Opin siis, että illalla saa ihan kunnon ruokaa ja sitä saa ruoka-ajan lopussakin, kunhan pyytää… No, ensi kerralla olen viisaampi. Ruoan jälkeen täyttelin lomakkeita ja kyselin toimistosta myös muita mieltä askarruttavia juttuja. Koko päivän olen onnistunut asioimaan joka paikassa saksaksi! Yksinkertaisista tilanteista selviää hyvin. Osa ihmisistä puhuu hyvin selvästi, osa vähän omituisemmin. Kun pitää selittää/ymmärtää enemmän, huomaa, että pikkuisen saksantaidot ovat ruosteessa. Ärsyttää, kun ei osaa sanoa, mitä haluaa! Mutta taidot toivottavasti tässä matkan varrella paranevat. Tosin tuolla toimistossa sanoivat, että puhun hyvin… Ehkä se johtuu siitä, että monet ulkomaalaiset eivät osaa saksaa tullessaan lainkaan. Tai sitten ääntämykseni on ihan ok…
Loppuilta meni huoneessa tavaroita purkaessa ja netissä pyöriessä (netti toimi heti!). Oli myös ihanaa päästä suihkuun pitkän päivän jälkeen.