Yllättävä laskettelureissu Alpeille… ja hieno sellainen olikin! :)

Pe-ma 5.-8.3.2010

Perjantaiaamu valkeni kylmänä ja hieman lumisateisena! Ja aamulla keittiö oli jostain syystä lukossa, olikohan avaaja nukkunut pommiin? Töissä oli ihan tavallinen päivä. Töiden jälkeen kävin alhaalla syömässä ja meinasin sen jälkeen lähteä kauppaan. Viikonlopulle ei ollut tiedossa mitään kummempaa, tosin vähän olin laskettelua miettinyt, jos sää olisi hyvä (Dachsteinissa, tuossa melko lähellä). Päätin vielä ennen kauppaan lähtöä käydä nopeasti netissä ja onneksi kävin. Facebookissa satuin huomaamaan, että kaverini Anke (saksalainen, taas näitä Australian tuttavuuksia) oli päivittänyt statukseensa lähtevänsä pian Itävaltaan Maria Almiin laskettelemaan viikoksi, ja kyseli olisiko ketään tuttuja lähistöllä. Minähän heti siitä innostuin, ja kävin katsomassa missä kyseinen paikka on ja pääsisinkö sinne helposti. Ja kun selvisi, että pääsisin, laitoin Ankelle heti viestiä facebookin kautta ja kyselin lisää. Onneksi löysin myös puhelinnumeron ja pystyin laittamaan myös tekstarin. Pian Anke ilmestyikin facebookiin ja pystyimme siellä juttelemaan. Hän oli samana iltana lähdössä Berliinistä bussilla tännepäin joidenkin opiskelijoiden kanssa. Tarkoitus oli opettaa näitä laskettelemaan (Anke on opiskelujen ohella lasketteluopettaja). He olisivat Itävallassa viikon verran. Seuraavana viikonloppuna he eivät enää olisi siellä ja viikolla en itse voisi lähteä. Ainoa mahdollisuus oli siis lähteä tänä viikonloppuna, heti seuraavana päivänä (ja ottaa maanantai vapaaksi). Siinä meni sitten varmaan kolmisen tuntia jutellessa ja asioita selvitellessä. Piti katsella junat/bussit, millä pääsisin sinne, etsiä majoitus, soittaa pomolle ja pyytää maanantai vapaaksi ym. Anke oli niin kiltti, että soitti puolestani muutamaan majoituspaikkaan…hän kun osaa saksaa hieman paremmin… :) Kaikki asiat kuitenkin lopulta selvisivät! Eli lähtisinkin lauantaiaamuna Maria Almiin ja palaisin maanantai-iltana! Hienoa!

Kaiken tämän jälkeen pitikin jo kiiruhtaa kauppaan, jotta ehtisin siellä vielä käydä. Piti käydä ostamassa muutama uusi astia ja leivontatarvikkeita ensi viikolla olevia synttäreitäni silmällä pitäen ja myös ruokaa ensi viikoksi. Seuraava viikko tulisi olemaan kiireinen, joten siksi näin etukäteen… Loppuilta menikin pakkaillessa ja reissuun valmistautuessa.

Lauantaina heräsin melko ajoissa ja ennen puolta yhdeksää lähdin kävelemään asemalle. Junani lähti 8.45. Lähdin näin ”myöhäisellä” junalla, koska mitään kiirettä ei ollut. Anke saapuisi ryhmineen Maria Almiin aamupäivällä ja päivän ohjelmassa ei ollut muuta kuin majoittautuminen ja kylällä kiertely. Rinteeseen oli tarkoitus mennä sunnuntaina (ja maanantaina). Lisäksi tällä kyseisellä junalla pääsisin suoraan ilman vaihtoja Saalfeldeniin, josta pitäisi jatkaa bussilla Maria Almiin. Monesti junaa täytyy vaihtaa kyseisellä välillä ainakin kerran.
Junamatka Welsistä Saalfeldeniin kesti kolmisen tuntia. Nukuin melkein koko matkan. Ehdin kuitenkin tehdä muutamia havaintojakin. Olin jo pari kertaa aikaisemmin ihmetellyt junien paikkasysteemejä. Kun lipun ostaa, siinä ei lue mitään tiettyä paikkaa, ja junassa pitää vaan istua johonkin ja toivoa, että se ei ole kenenkään paikka. Paikkalipun voi nimittäin ilmeisesti erikseen ostaa, tosin se varmaan maksaa vähän ekstraa. Nyt huomasin, että tavarahyllyn reunassa jokaisen paikan kohdalla lukee, onko se vapaa vai varattu. Näin siis oli paikkaliputtomana helppo istua vapaaseen paikkaan.
Ehdimme vain noin puolen tunnin päähän Welsistä (vuoria kohti), kun maisemaan alkoi ilmestyä lunta. Ja matkan edetessä lumi vaan lisääntyi. Lisäksi sitä alkoi sataa. Edessä oli siis paluu talveen :). Paikoitellen laaksojen pohjilla ei ollut paljoa lunta, mutta noin muuten sitä kyllä riitti. Junarata oli hyvin mutkainen; se varmaan joutuu jonkin verran vuoria kiertelemään. Muutamia tunneleitakin tosin oli. Päämäärä siis oli ihan Alpeilla. Salzburgin jälkeen maisema oli hyvin vuoristoista. Pääasiassa rata kulki laaksoissa, usein jokia seuraten. Ihan päämääräni lähellä oli sellaisia kuuluisia talviurheilupaikkoja kuten Bischofshofen, Kitzbühel ja Zell am See.

Jäin junasta Saalfeldenissä, joka on pieni kaupunki Alpeilla Salzburgin osavaltiossa. Wikipedia kertoi kaupungin asukasluvuksi noin 16 000. Melko pieni kaupunki siis, mutta ympärillä oleviin vuoristokyliin (joista yhteen olin matkalla) verrattuna jo melko iso paikka, josta varmaan saa lähes kaikkea. Odottelin Saalfeldenin juna-asemalla bussia 25 minuuttia. Bussiin päästyäni ajelimme lumisen Saalfeldenin läpi viereiseen Maria Almin kylään vartissa. Maria Alm oli ihana pieni alppikylä, jossa maisema oli kuin postikortista. Kylä on noin 800 m merenpinnan yläpuolella ja alueella olevissa kylissä on Wikipedian mukaan yhteensä reilu 2000 asukasta. En sitten tiedä, paljonko pelkässä Maria Almissa on…ehkä muutama sata…? Pieniä kylät joka tapauksessa ovat. Jäin pois kylän keskustassa ja luulin tapaavani Anken pysäkillä. Häntä ei kuitenkaan näkynyt ja parin tekstiviestin jälkeen kävi ilmi, että hän luuli minun tulevan muutamaa pysäkkiä edemmäs, lähemmäs majapaikkojamme ja itse taas luulin Anken tulevan kylän keskustaan. No, päätin siitä sitten kävellä parin kilometrin matkan majapaikkojemme luo, jotka olivat siis vähän matkan päässä kylän keskustasta. Paikkaa ei ollut selvästi tarkoitettu kävelyyn, koska kunnollista kävelytietä ei ollut, paikoitellen sai tarpoa lumessa tien reunassa… Pääsin kuitenkin perille ja sain samalla ihailla maisemia, vaikka lumisateen vuoksi näkyvyys ei kovin hyvä ollutkaan. Tapasin Anken bussipysäkillä lähellä majapaikkojamme. Kyseisestä paikasta lähti gondoli ylös vuorelle ja siihen oli keskittynyt jonkin verran kaikkia hiihtojuttuja ja majoituspaikkoja.

Oli tosi mukava tavata myös Anke pitkän ajan kuluttua ja vaihtaa kuulumisia! :) Kävelimme minun majapaikkaani, joka oli semmoinen erään perheen isohko ”alppitalo”, josta he vuokrasivat huoneita. Monet majoituspaikat Alpeilla ovat sen tyylisiä. Huoneiden taso ja aterioiden saatavuus sitten vaihtelee paikan mukaan. Tämä kyseinen paikka oli melko vaatimaton ja yksinkertainen, mutta kuitenkin ihan riittävä ja ennen kaikkea edullinen (25e/yö). Sain oman huoneen, joka oli ihan tilava ja siisti ja siellä oli jopa oma suihku ja lavuaari. Wc oli käytävällä. Alhaalla oli ruokailutila, jossa olevaan jääkaappiin sai omia eväitä ja jonka astioita sai käyttää. Ruoanlaittomahdollisuutta ei kuitenkaan ollut. Eikä paikasta saanut illalla ruokaa. Aamupalan kuitenkin sai ja se sisältyi huoneen hintaan. Kaiken kaikkiaan olin paikkaan tyytyväinen.

Veimme tavarani huoneeseeni ja lähdimme sitten uudestaan liikkeelle. Kävelimme 5 minuuttia siihen gondolin lähtöpaikan hotelli/ravintola ym. ryppääseen ja kävimme ostamassa jo valmiiksi minulle kahden päivän rinnelipun ja vuokraamassa lasketteluvälineet. Hochkönigin rinnealue on melko iso ja ulottuu muutaman eri kylän alueille. Eri alueiden välillä kulkee ilmainen SkiBus. Hyppäsimme nyt tällaiseen bussiin ja menimme parin kilometrin matkan takaisin Maria Almin ”keskustaan”. Kävimme kaupassa ostamassa mulle muutamaksi päiväksi iltapalat ja kävelimme sitten vähän kylällä. Kylä oli pieni ja idyllinen. Keskellä oli iso ja hieno kirkko. Muutama kauppa löytyi. Hotelleja, ravintoloita ja kahviloita oli paljon; kylä selvästi elää turismin voimin. Pienen kyläkierroksen jälkeen palasimme SkiBussilla majapaikkojemme lähettyville ja menimme tällä kertaa Anken luo hengailemaan. 18.30 heillä oli iltaruoka siellä, joten lähdin vähän ennen sitä omaan paikkaani. Kävin suihkussa, söin iltapalaa ja tutkiskelin rinnekarttoja ja tein suunnitelmia parille seuraavalle päivälle. Yhdeksän maissa kävin nukkumaan, kun ei ollut muutakaan tekemistä. Anke ei ole bileihminen, joten emme lähteneet mihinkään ravintolaan. Eipä se minuakaan haitannut; ennen kaikkea tulin tänne laskemaan. Ja parina seuraavana aamuna olisi melko aikainen herätys tiedossa, joten oli vain hyvä mennä ajoissa nukkumaan, jotta saisi alle kunnon yöunet.

Sunnuntaina heräilin seitsemän jälkeen. Kiskoin vaatteet päälle ja menin aamupalalle, joka oli ihan ok; juomaa valinnan mukaan, mun tapauksessa tuoremehua, tuoreita sämpylöitä, montaa eri levitettä/marmeladia, kinkkua ja juustoa ja muroja. Tosin maito muroihin olisi kai pitänyt erikseen tilata ja se olisi maksanut? Tyydyin siis leipään ja lisäksi söin itse ostamani jugurtin. Kahdeksan jälkeen olin jo ulkona ja kävelin siihen vuokrauspaikkaan, johon edellisenä iltana jätin välineeni. Sain odotella hetken, koska vuokraamo oli täynnä porukkaa. Sain ne kuitenkin lopulta ja pääsin rinteeseen noin vartin hissien aukeamisen jälkeen. Hissit ovat avoinna päivittäin noin 8.30-16.30. Hochkönigin rinnealue ulottuu siis kolmen kylän, Maria Almin, Dientenin ja Mühlbachin alueille. Yhtä kohtaa lukuun ottamatta alueiden välillä pääsee liikkumaan rinteitä/hissejä pitkin. Sen yhden kohdan (ja muuallekin) pääsee SkiBussilla. Hissejä alueella on 34 ja rinteitä 150 km 860-1900 metrin korkeudessa. Suurin osa rinteistä on pitkiä (jotain 1000-4000 m). Eli tämä on jo melko iso paikka Itävallankin mittakaavassa (ei tosin suurin). Suomessa edes Lapin parhaat keskukset eivät taida tälle pärjätä… Suomessa etenkin rinteiden lyhyys on huono juttu. Mutta minkäs sille mahtaa jos korkeita vuoria ei ole!
Hochkönigin alue on osa vielä suurempaa aluetta, Ski amadea, johon kuuluu lisäksi 4 muutakin aluetta. Tällä alueella on jo 29 kylän rinteet, joissa on 270 hissiä ja 860 km rinteitä! Yli 1,5 päivän lipulla saisi jo laskea koko tällä alueella. Liikkumiseen tosin tarvitsisi auton. Kahden päivän laskemiseen pelkkä Hochkönigin alue oli jo riittävän suuri. Sen ehti juuri ja juuri käydä suunnilleen läpi parissa päivässä. Rinteet olivat pitkiä ja hyviä, paikka oli kaikin puolin mukava.
Vietin sunnuntaiaamupäivän Maria Almin rinteissä. Ankella oli aamupäivä töitä (opetusta), joten laskin yksin. Kävin lähes kaikki rinteet ja hissit läpi ja mukava oli laskea. Maisemat olivat aivan mahtavat! Vaikkakin osaa vuorenhuipuista ei nähnyt, koska sää oli vielä hieman pilvinen ja välillä sateli kevyesti lunta. Välillä tosin aurinkokin näyttäytyi. Ja päivän aikana sää hiljalleen koko ajan parani. Pakkasta oli varmaan reilu 10 astetta, eli paljon sai olla päällä. Pieni lumisadekaan ei haitannut, koska sain Anken toiset laskettelulasit lainaan. Ja tosiaan se maisema oli mieletön. Näkyvyys oli hyvä, vaikka tosiaan joitakin huippuja pilvet peitti. Suomessa ei mitään vastaavaa näe…

Lounasaikaan tapasin Anken. Syötiin yhdellä majalla ja jatkettiin sitten matkaa. Iltapäivästä lähdimme Anken ja muutaman heidän ryhmäläisensä kanssa laskemaan Dienteniin päin. Mentiin jonkin matkaa sinne päin ja takaisin. Keli vaan parani koko ajan ja maisemat siinä samalla. Hissien sulkeuduttua laskimme alas laaksoon, jossa olimme vähän ennen viittä. Kävelin ”kämpälle”, kävin suihkussa, söin ja suunnittelin seuraavan päivän laskemisia. Lähdin sitten vielä illalla Anken luo. Ulkona oli hirmuisen pimeää, niin maalla taidettiin olla, ettei valoja juuri ollut. Onneksi tiesin minne olin menossa. Ilma oli kirkas ja pimeyden takia hieno tähtitaivas näkyi upeasti. Oli myös tosi kylmä ilta/yö! Pääsin perille ja sain vielä ilmaisen jälkiruoankin, kun he olivat siellä juuri lopettaneet ruokailun ja jälkkäri tuli pöytään, kun istahdin siihen :). Juteltiin siinä Anken ja muun samassa pöydässä istuvan porukan kanssa ja pelailtiin sitten illan päälle vielä semmoista hauskaa noppapeliä. Lähdin puolen kymmenen maissa takaisin. Sain Ankelta otsalampun lainaksi, joten takaisin kävely oli hieman helpompaa! Perille päästyäni pakkailin vähän tavaroita ja painuin nukkumaan. Olin tosi väsynyt päivän ulkonaolon jälkeen.

Maanantaiaamuna heräilin jo vähän ennen seitsemää, koska aamupalan lisäksi piti pakata loputkin tavarat, maksaa huone, raahata rinkka ja sukset gondolille, jättää sukset siihen, raahata rinkka Anken luo, palata gondolille ja ottaa sukset ja hypätä SkiBussiin, joka lähti 8.45. Aamu oli aurinkoinen ja hyvin kylmä, majoituspaikkani nainen sanoi, että aamulla oli -30 astetta… Onneksi keli jonkin verran lämpeni sitä mukaa, kun aurinko kipusi ylemmäs ja lämmitti. Mutta päivälläkin oli varmasti pakkasta ainakin 10 astetta. Menin aamulla siis sillä bussilla sinne, mihin eilen laskuissamme jäimme ja mistä piti kääntyä takaisin. Tai en kyllä ihan sinne asti bussilla päässyt, mutta laskin osan eilisistä rinteistä uudestaan ja jatkoin siitä sitten eteenpäin niin pitkälle kuin pääsi. Rinteet olivat aamulla mahtavassa kunnossa, kun ne oli juuri kunnostettu illalla/yöllä/aamulla. Päivän aikana ne tuppaavat hieman huononemaan, kun lunta kasautuu tiettyihin kohtiin ja jäisiä kohtia saattaa tulla esiin. Aurinko paistoi aamusta täydeltä terältä ja maisema oli mieletön! Aina välillä piti oikein pysähtyä keskelle rinnettä maisemaa ihastelemaan :). Sen verran haastavia monet rinteet olivat, että laskiessa piti keskittyä ihan vaan siihen laskemiseen (ja katsella maisemia sitten erikseen). Mutta siis mahtavaa oli, laskeminen ja maisemat! Vähän viileä vaan meinasi välillä olla, jos laski kovaa tai jos hississä sattui tuulemaan pahasti. Muttei se menoa haitannut. Ja pysähtyminen aina lämmitti.
Sen verran kauas menin, että sieltä kesti hetken aikaa tulla takaisin, enkä ehtinyt Ankea tapaamaan heidän lounastauollaan. Kun pääsin takaisin Maria Almin alueelle, menin itse syömään erääseen rinneravintolaan (joita alueella on paljon) ja tekstasin Ankelle, että olen siellä. Hän tulikin sitten erään toisen hiihto-opettajan kanssa noutamaan mut. Laskin sitten iltapäivän heidän kanssaan Maria Almin alueella. Iltapäivästä keli hieman pilvistyi, muttei se menoa haitannut. Mahtavaa oli edelleen. Kylmyyden ja mun lähtöni takia tulimme alas ”jo” vähän ennen neljää. Palautin välineeni ja korttini, josta sai pantin takaisin. Kävelimme sitten Anken luo. Sain käydä heidän huoneessaan suihkussa ja vaihtaa vaatteet. Vähän ennen puolta kuutta menin läheiselle bussipysäkille, hyppäsin bussiin, jolla pääsin Saalfeldeniin ja jatkoin siitä junalla matkaa. Tällä kertaa jouduin vaihtamaan junaa kahteen kertaan, ensin jossain pikkukylässä ja sitten Salzburgissa. Matkat meni lähinnä eväitä syödessä ja nukkuessa, väsytti. Viimeinen juna oli vielä vartin verran myöhässä, joten olin Welsissä vasta puolen kymmenen maissa. Kävelin kämpälle, purin sentään tavarat ja kaaduin sänkyyn.